Jaaha, mistähän sitä aloittaisi.. Vaikkapa siitä, että perjantaina alkoi hermot vinkua klo 15 kieppeillä kun mies ilmoitti kaverilleen puhelimessa, että meinaa olla tänään humalassa. En erityisemmin ollut alkoholin ystävä ennen raskautta(join ehkä kerran kuukaudessa, jos sitäkään) ja nyt vielä vähemmän. Alkaa vituttaa esim. pullojen kilinä tai pullon/tölkin avaamisen ääni. Kaljan hajusta puhumattakaan. Perjantaina lisävitutuksen toi se, että rahatilanteemme on tällä hetkellä erittäin huono. Mutta mikäpäs siinä.. mies kaljakauppaan ja minä mököttämään makuuhuoneeseen.
Mukaan tarttui laskujeni mukaan 13 pulloa olutta, mikä on tuolle vieressäni nukkuvalle apinalle aivan liikaa. Mulle tuotiin säälistä suklaata ja saunalimpparia. Ikään kun minä jonnekin saatanan saunaan hänen kanssaan lähtisin!
Mökötin makkarissa salkkareihin asti ja mies kävi aina vieressä nuohoamassa ja vinkumassa, että älä oo vihanen ja plaaplaa. Salkkareitten jälkeen menin takaisin makkariin. Pääsinpähän hyvin alkuun Minishoppaaja- kirjassa, joka muuten on mainio!
Jollain ihmeen konstilla lähdin sinne saunaan, kun mies lupasi että osaa käyttäytyä ja osasihan se. Mitä nyt askel hieman heitti. Suihkun puolelle kertoi, että lähtee varmaan yhden kaverinsa luo myöhemmin. Kaverihan on paikallinen huume"keisari" joten ai saatana kun otsasuoni taas sykki. Mutta, mitäpäs sitä minulta kysymään mitään, vaikka yhdessä asutaankin..
No, saunan jälkeen makkariin ja kuulin jossain vaiheessa kun ulko-ovella oli trafiikkia. Ei vaatinut kovin kummoista päättelykykyä..
Nukkuminen oli ärsyttävää kun lonkkia kolotti ja kääntymiseen meni varttitunti. Miestä ei kuulunut yöllä, aamulla eikä päivälläkään kotiin. Puhelimeen ei vastattu ja jossain vaiheessa siitä loppui akku, soitinkin ehkä 32 kertaa... Mielessäni kävi parikin vaihtoehtoa: joko mies on jatkanut ryyppäämistä, on huorissa, tai on putkassa.
Iltapäivällä mieheni eno soitti minulle. Rakkaani oli viety putkaan ja enomiehellä ei ollut aavistustakaan miksi. Syy siihen, miksen minä saanut puhelua kyttikseltä on siinä, ettei armaani muista puhelinnumeroani ulkoa. No, hän oli pyytänyt enoaan soittamaan minulle että veisin hänelle tupakat. Vittu!
Kunnollisena avovaimona toki vein tupakat, vaikka mielessäni kävi, että saisi ihan hyvin miettiä tekosiaan ilmankin.. Paikalla ollut vartija ei todellakaan ollut asiakaspalveluihmisiä. Luultavasti liian monta vuotta virassa..
Koska miehelläni on haku päällä sakoista ym. oletin, että todennäköisesti näemme seuraavan kerran 2-3kk päästä. Siinä ei sinällään mitään ongelmaa, koska olimme puhuneet asioista moneen kertaan. Minua vain rassasi epätietoisuus siitä, että miksi hänet oli sillä kertaa pidätetty.
Sunnuntai-iltapäivänä se saakelin apina tuli kotiin ihan muina miehinä! Ja aloitti heti vinkumisen, etten ole siivonnut. SIIVONNUT, SAATANA!! Se olen tässä vaiheessa MINÄ, jolla on varaa kuittailla yhtään mistään!!
Homma oli mennyt niin, että mies oli ollut tulossa kotiin perjantaina, kun kaksi tuntematonta miestä oli käynyt hänen kimppuunsa abc:lla. Miehelläni on kyynelkaasut aina mukana, joten hän oli kaasuttanut nämä heput. Siitäpä siis putkaan lähtö. Uusia syytteitä ei onneksi tule, sillä kellään ei ole mitään vaatimuksia, eikä kenellekään sattunut pahempaa.
Mieheni naama on kyllä sen näköinen, että jotain on touhuttu...
Että jokohan nyt tässäkin parisuhteessa alettaisiin kuunnella minun mielipiteitäni esim. juomisen ja sopivan seuran suhteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti