Otsikon avulla yritän uskottavasti selittää, miksi edellisestä kirjoituksesta on jo kuukausi aikaa. Niin.. mähän olen nyt periaatteessa yh-äiti ja opiskelijakin vieläpä. Aikaa on juuri ja juuri läksyjen tekoon(joita ei taivaan tähden ole paljoa), niin muu toiminta kärsii.
Syyslomalla hankin uuden ajanvietteen(ajanviejän). Rupesin sitten neulomaan. Siis minä, joka en ole edes katsonut puikkoihin päin sitten ala-asteen ja voi juku, siitä sitä on aikaa! Luultavasti kyseessä ei ole vakava tauti. Mietin kauan, että mitä hankkisin miehelle isänpäivälahjaksi, kun tavarat joita vankilaan saa viedä, on kovin rajalliset. Ajattelin, että neulon isälle ja pojalla samanlaiset kaulahuivit. Isukin huivia on noin 23cm valmiina ja olen joutunut purkamaan tekelettä muutamaan kertaan, mutta en onneksi kokonaan! On niin pirun hankalaa näköjään muistaa, että oliko ne edelliset silmukat oikein vai nurin! Vielä olisi noin metri jäljellä ja sen jälkeen voin siirtyä pojan huiviin. Jos hullutus jatkuu, niin ehkä teen itselleni tuubihuivin samasta langasta. Jos taito ja hermot riittää.
Meidän elämää siis rytmittää tällä hetkellä koulu ja päiväkotiarki, sekä perhe/parisuhdetapaamiset 2 kertaa kuussa. Edellinen koko perheen tapaaminen oli tämän viikon torstaina ja seuraava parisuhdehetki on 6.11. Koska talvikin lähestyy, niin pitäisi kehitellä suunnitelma b, kuinka päästään/pääsen vankilalle. Meiltä on sinne jokunen kilometri, enkä talvella uskalla ajaa pyörällä poika kyydissä. Bussit ei kulje perille saakka, joten tarttis keksiä jotain.
Mun koulupäiväthän on tähän saakka olleet aika joustavia. Aiemmista opinnoista johtuen, mun ei tarvitse käydä kaikkia kursseja. Lisäksi, meidän parisuhdetapaamiset on arkisin, koska poika on silloin pk:ssa. Eihän ne muuten onnistuisi!
Alkuvuodesta on jälleen uusi suunnitelma tarpeen, sillä mulla alkaa työssäoppimisjakso, joka kestää helmikuusta toukokuuhun. Jotenkin mä en usko, että sieltä työpaikalta kerran kuussa livahdetaan työpäivän aikana harrastamaan seksiä vankilaan. Tai tiedä häntä.
