Kun kaikki muutkin kirjoittelee blogeja, ja varsinkin mammablogeja, niin miksipä en minäkin. Alkuun jotain olennaista(enemmän tai vähemmän) minusta/meistä.
Asun avopuolisoni kanssa Savon suunnalla, minä -86 ja hän -87. Tavattu ja jotenkin jo tutustuttu teineinä, mutta suhde kehkeytyi vasta lokakuussa 2012 hyvin ihmeellisten asioiden seurauksena. Ja vauhdikkaasti kehkeytyikin. Raskaustesti näytti positiivista jo marraskuussa.
Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta toivottu, molempien osalta. Tosin miehen ensireaktio raskausuutiseen oli: "voi vittu!"
Vietämme ihastuttavaa työttömän ja sairauslomalaisen arkea, eli tuijottelemme toisiamme ja mökissä häärääviä kissoja(joita on 7. ja ei, en kirjoittanut väärin, etkä sinä lukenut väärin) 24/7. Kumpikaan ei oikein tunne paikkakunnalta ketään, joten lystiä on. Pinna palaa usein, tai lähinnä se olen minä jota vituttaa melkein kellon ympäri. Laittaisin sen mieluusti raskauden piikkiin, mutta se ei kuulemma ole mikään selitys.
Helppo elämä koostuu myös virastoissa juoksemisesta ja sosiaalitoimiston kanssa riitelystä. Kuinkas muutenkaan. Vaihdoimme juuri asuntoa pienestä kaksiostani suht tilavaan kolmioon. Sosiaalitätsykän mielestä emme olleet ansainneet vuokratakuuta, koska muutto ei ollut tarpeellinen. Aivan, miksipä olisikaan, jos perhekoko on kesään mennessä kasvamassa yhdestä kolmeen? Maksoimme siis takuuvuokran itse ja nyt olemme entistä köyhempiä. Jaksan silti iloita(toistaiseksi) siitä, että tätsykkä sai nenilleen, eikä saanut lannistettu meitä jäämään pienempään asuntoon.
Ai niin, jotta elämässämme säilyisi jännitys, on mieheni joutumassa kiven sisään. Varma nakki on 2kk tuomio ja jonain määräämättömänä ajankohtana hovissa käsitellään juttu, josta käräjäoikeus katsoi tarpeelliseksi antaa 1v8kk ehdotonta, vaikka jutun muut tekijät saivat 3-8kk ehdollista. Suomihan on oikeusvaltio ystävät hyvät.
Tämä riittäköön tällä erää. Jos tätä joku lukee, niin saa myös esittää kysymyksiä.
Kiitos ja näkemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti