Eka kerta avovankilassa

Meillä oli tänään eka tapaaminen miehen kanssa. Odotukset oli korkealla ja samoin jännitys ja ahditus. Yhteinen kaveri lähti onneksi kyytimieheksi, sillä kuten taisin edellisessä postauksessa sanoa, autottomalle 10km asemalta vankilalle on vähän turhan pitkä matka.

Mitään korkeita muureja ei paikan ympärillä ollut, normi tai normaalia hieman korkeampi aita ja ovisummerit vain. Paikka muistuttikin enemmän jotain asuntolaviritelmää kuin vankilaa, mikä teki reissusta miellyttävämmän. En erityisen paljoa katsellut ympärilleni, mutta muutaman rivitalon pätkän panin merkille sekä pienen mäen päällä olevat erilliset hallintorakennukset, jonne minunkin oli suunnattava.

Vartija tarkasti henkkarini ja opasti sen jälkeen viereiseen rakennukseen, jossa tapaamistilat olivat. Toiselle vartijalle piti jättää tuomiset, eli tässä tapauksessa miehen vaatteet, tupakkavehkeet, karkit ja kahvit.
Olin erittäin helpottunut, ettei siellä ollut kattoon asti olevia pleksejä, eikä tapaamistila ollut äärimmilleen täynnä. Meidän lisäksi siellä oli vain 3 muuta paria.

Oli ihanaa nähdä omaa rakasta puolentoista viikon erossa olon jälkeen <3 Tunnelma oli kyllä varsinkin aluksi hieman vaivaantunut, mikä on ymmärrettävää. Mies kertoi omista oloistaan avotalossa ja Vantaalta ja Riihimäeltä, jossa oli käräjien aikaan muutaman päivän. Minä puolestani kerroin mitä kotiin kuuluu ja miten meni pelkopolilla. Mies ei halua, että synnytän sektiolla. Hänen nuorin veljensä on tullut maailmaan sektiolla ja ilmeisesti äidin haavat eivät parantuneet toivotulla tavalla. Kaipa hän pelkää, että minulle käy samalla tavalla. Ymmärrän kyllä hänen huolensa, mutta toivoisin hieman ymmärrystä omalle kannallenikin..

Pohdimme myös raha-asioita, jotka menivät sekaisin noinkin lyhyen tuomion takia. Pitää alkuviikosta alkaa soitella ja selvitellä asioita. Mies todennäköisesti saa oman puhelimensa myös alkuviikosta, joten voimme olla hieman enemmän yhteydessä.

Vasta tapaamisen loppupuolella panimme merkille, ettei kosketuskieltoa ollut. Oli ihanaa kun sai ottaa toista kädestä kiinni ja suudella <3 Tapaaminen olisi mennyt paremmin ainoastaan, jos olisimme saaneet olla kahdestaan, mutta valitettavasti se ei normitapaamisissa ole mahdollista.

Ikävä on nyt entistä kovempi ja ilmeisesti täytyy keksiä jotain ajanvietettä, että selviän seuraavat kolme viikkoa pelkkien puhelujen voimalla. Uuden tapaamisen varmasti saisimme parin viikon päähän, se riippuu lähinnä kyydeistä..

Viikkoni linnaleskenä

Tästä on nyt viikko ja yksi päivä, kun palasin tyhjään kotiin. Puhuttiin miehen kanssa aikasemmin, että linnareissut on vähän niinkun lomaa toinen toisestamme. On muuten ollu paskin loma ikinä! Ahdistaa koko ajan ja ikävä on aivan valtavan suuri <3 Kotona on ihan älyttömän tylsää ja tuntuu ettei mikään huvita, tai en vaan saa mitään tehtyä, vaikka tekemistä olisi. Kuitenkin olen saanut pidettyä jopa kaksi siivouspäivää.

Mies on soitellut onneksi aina kun siihen on ollut tilaisuus. Hänet oli tänään siirretty Naarajärvelle avotaloon, jossa on vapaampi meininki. Tänäänkin olen saanut kaksi puhelua. Meillä oli tapaaminen sovittu Kuopion vankilaan lauantaille, mutta tilanteiden muuttuessa saatiin tapaaminen Naarajärvelle sunnuntaille. Meillä on noin puolitoista tuntia aikaa toisillemme. En tiedä paikan järjestelyistä, eli onko se pleksitapaaminen tms. mutta ilmeisesti valvottu kuitenkin.
Mutkia on kuitenkin matkassa.. Olen autoton ihminen ja matkaa vankilalle juna-asemalta on n.10km. Olin suunnitellut meneväni matkan taksilla, mutta mies sanoi että tulee liian kalliiksi. Tottahan se on, mutta haluan vaan nähdä mieheni. Huomenissa selviää, että saanko kaverilta kyydin sinne. Jos en, niin täytyy viettää vielä 3viikkoa yksin ja pelkkien puhelujen voimalla :(

Pakkasin tänään miehelleni hänet pyytämänsä tavarat(vaatteita, oma kahvimuki ja tupakkavehkeet) ja kirjotin ällön siirappisen kirjeen. Mietin pitkään kirjoittamista, tuntui tyhmältä kirjottaa kun on menossa käymään siellä. Ajattelin kuitenkin, etten saa tapaamisessa sanottua kaikkea mitä haluaisin, varsinkin kun jo kirjoittaessa tuli itku. Niinpä vuodatin rakkaudentunnustuksia, ikävääni ja toiveita naimisiinmenosta(josta on jo keskusteltu/riidelty) ja kaikkea mahdollista.
Uskomatonta, että jo viikon erossa olon jälkeen tajuaa, miten tärkeä toinen oikeasti on ja kuinka paljon rakastaa! Ei enää lomaa, vaan yhdessä oloa <3

Raskaana ja yksin

Keskiviikkona oli eka käynti KYSin pelkopolilla. Pari tuntia juttelin kätilön kanssa omista peloista ja hän sitten selvitti mm. synnytyksen kulkua ja kivunlievitykseen liittyviä asioita. Varsinaisesti en saanut uutta tietoa, sillä olen perehtynyt raskauteen ja synnytykseen liittyviin asioihin TODELLA PALJON näiden vajaan kolmenkymmenen viikon aikana.

Keskustelun lopussa pääsimme vasta itse aiheeseen, eli sektioon, joka tällä hetkellä on mielestäni ainut vaihtoehto saada lapsi ulos minusta. Saldo on kutakuinkin se, että ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta. Jos olen vielä vkolla 36 sitä mieltä, että ehdottomasti sektio, niin sitten varataan siihen aika. Se oli muistaakseni vkolla 39.
Seuraava käynti pelkopolilla on toukokuulla, rv30. Silloin on keskustelu kätilön kanssa sekä lääkäriaika. Pääsen tutustumaan ainakin synnytyssaliin. Muusta ohjelmasta en vielä tiedä.

Sairaalareissun jälkeen menin ystäväpariskunnan luo, jossa olin yötä. Kotiin jäänyt mieheni soitti seitsemän maissa, että poliisit oli tulleet kotiin ja se olis menoa nyt. Ihmetykseni oli hyvin suuri, sillä hänellä EI pitänyt olla haku päällä. Niin sanottiin vajaa kk sitten putkareissun päätteeksi. Nyt sinivuokot kuitenkin veivät hänet. No, mies on tällä hetkellä Kuopiossa. Ilmeisesti hitusen yli kk reissu, joka sekin koettelee hermojani.

Tulin kotiin eilen torstaina ja täytyy todeta, etten enää osaa olla yksin! On ihan älyttömän tympeää kun toinen ei olekaan täällä. Mielessä myös pyörii kaikki raha-asiat, jotka tuon reissun takia jäävät levälleen. Ei auta kun odotella soittoa ja keskustella sitten, että mitäs helvettiä tehdään/minä teen!?

Lohtuhan on se, ettei synnytys ole vielä lähellä. Rv25+2 ja fyysisesti pärjään hyvin, liitoskivut vain kiusaavat. Henkinen puoli koettelee enemmänkin. Kai tämä on hyvää valmentautumista siihen pidempään linnareissuun. Toivon vaan, että kun se koittaa, vauva on jo syntynyt ja ollaan saatu olla kolmestaan kotona jonkin aikaa. Haluaisin kovasti päästä jyvälle tästä hommasta niin, että mieskin on paikalla, etten heti joudu yksin. Etenkin kun näköpiirissä taitaa se sektio olla.

Pois hiljaiselosta!

Tässä on nyt mennyt muutama viikko ilman minkäänlaisia päivityksiä. Ihan siitä syystä, etten ole jaksanut eikä ole sen kummempaa asiaa ollut. En tosin tiedä, onko vieläkään, mutta katsotaan.

Raskauden suhteen ei ole paljoakaan tapahtunut, maha ei juurikaan ole kasvanut mutta pikkukaveri on alkanut potkutella ahkerammin. Aikaisemmin laskeskelin, että muutaman kerran viikossa tuntui potkut mutta pääsiäisen aikaan pe-su jokapäivä! Ja pakko sanoa, että ne "potkut" tuntuu hassuilta :)

Vietettiin miehen kanssa pääsiäinen eri osoitteissa, hän etelä-suomessa ja minä kotikonnuilla pohjois-karjalassa. Minun lähtöni oli extempore, sillä pikkuveli pamahti yllättäen oven taa ja sillä hetkellä päätin että hyppään kyytiin ja lähden lomalle äidin lihapatojen ääreen. Tosin niitä patoja ei ollut, sillä äitimuori lomaili puolestaan Vuokatissa.

Oli muuten ensimmäinen kerta, kun aikuisiällä podin koti-ikävää! Mies lähti reissuun torstaina, minä perjantaina ja jo lauantaina halusin kotiin. Mies palasi sunnuntaina, minä maanantaina. Riuduin koti/mies/kissaikävässä LIIAN monta päivää! Tunsin oloni ahdistuneeksi, enkä ole ennen tuntenut sellaista kotipihassa ollessani.
Tavallaan teki kuitenkin hyvää olla vähän aikaa erossa. Ei sitten taas vituta toisen naama niin paljoa(ehkä). Niin ja miehen reissu oli varsin hyödyllinen, sillä saatiin ilmaiseksi turvakaukalo. Isommista hankinnoista puuttuu enää vaunut ja sänky.

Nyt kaikki on jälleen hyvin kun ollaan molemmat kotona, eivätkä kissatkaan olleet pistäneet kotia hyrskyn myrskyn. Kotiinpalaamisen kruunasi yhteinen suihku&seksi. Ja täytyy todeta, ettei minua ole koskaan suudeltu niin paljoa tämän suhteen aikana, kuin eilen. Tahtoo lisää! <3