Eilen oli kauan odotettu rakenneultra. Pohdin edellisenä iltana tulevaa ja mieleeni muistui, että ei saatana! onhan siinä ultrassa muustakin kyse kuin siitä, että onko kaveri tyttö vai poika! Miten olen voinut sivuuttaa noinkin tärkeän asian?!
Neuvolaan mentiin bussilla(ah, ihastuttavat 7km) ja odotushuoneessa pureskeltiin kynsiä, että onko kaverilla kaikki sormet ja varpaat, sisäelimet kunnossa jne jne. Olin erittäin tyytyväinen, että sain mieheni mukaan. En varsinaisesti tarvinnut henkistä tukea, mutta oli hyvä että hän oli paikalla.
45minuuttia siihen operaatioon meni. Välillä en tiennyt, että oksennanko vai kusenko housuuni, kun hoitaja paineli mahaani ja yritti saada parhaat näkymät pikkukaverista. Kaikki oli kuitenkin vaivan arvoista. Pienellä on kaikki niinkuin pitääkin. Painoarvio minua jäi rassaamaan. Hoitaja sanoi, että tyyppi painaa n.398g ja kun kysyin, onko se normaalipaino niin vastaus oli kyllä. Neuvolasta saamani vihkosen mukaan näillä viikoilla tyypit painaa alle 350g.
Istukka on edessä, joten ei kuulemma ihmekään etten tunne vielä potkuja. Tyyppi potkii vaan istukkaa! Ja kaveri viihtyi muuten todella ylhäällä! :o
Ja sitten siihen sukupuoleen.. Tyyppi pihtasi jalkoväliään hyvinkin tarkasti! Vasta operaation loppupuolella alkoi jalat aueta ja kyllä siinä aika selväksi tuli, ettei paljon mekkoja ostella! Minulla ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia, että kumpi siellä mahassa möyrii, eikä oikeastaan edes erityisiä toiveita. Kun on halunnut lasta niinkin monta vuotta kuin minä, sillä sukupuolella ei ole minkään valtakunnan merkitystä!
Mies sen sijaan on alusta asti ilmoittanut, että se on poika. Joten, voi sitä omahyväistä ilmettä kun hoitaja ilmoitti, että mitkä vehkeet siellä jalkovälissä vilkkuu!
Nyt kun sukupuoli on selvillä, päästään tappelemaan nimestä <3 Mies nimesi tyypin Uuno-Eeroksi jo positiivisen testin aikaan, mutta ei saatana..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti