Mukamas kiireinen elämä

Otsikon avulla yritän uskottavasti selittää, miksi edellisestä kirjoituksesta on jo kuukausi aikaa. Niin.. mähän olen nyt periaatteessa yh-äiti ja opiskelijakin vieläpä. Aikaa on juuri ja juuri läksyjen tekoon(joita ei taivaan tähden ole paljoa), niin muu toiminta kärsii.

Syyslomalla hankin uuden ajanvietteen(ajanviejän). Rupesin sitten neulomaan. Siis minä, joka en ole edes katsonut puikkoihin päin sitten ala-asteen ja voi juku, siitä sitä on aikaa! Luultavasti kyseessä ei ole vakava tauti. Mietin kauan, että mitä hankkisin miehelle isänpäivälahjaksi, kun tavarat joita vankilaan saa viedä, on kovin rajalliset. Ajattelin, että neulon isälle ja pojalla samanlaiset kaulahuivit. Isukin huivia on noin 23cm valmiina ja olen joutunut purkamaan tekelettä muutamaan kertaan, mutta en onneksi kokonaan! On niin pirun hankalaa näköjään muistaa, että oliko ne edelliset silmukat oikein vai nurin! Vielä olisi noin metri jäljellä ja sen jälkeen voin siirtyä pojan huiviin. Jos hullutus jatkuu, niin ehkä teen itselleni tuubihuivin samasta langasta. Jos taito ja hermot riittää.

Meidän elämää siis rytmittää tällä hetkellä koulu ja päiväkotiarki, sekä perhe/parisuhdetapaamiset 2 kertaa kuussa. Edellinen koko perheen tapaaminen oli tämän viikon torstaina ja seuraava parisuhdehetki on 6.11. Koska talvikin lähestyy, niin pitäisi kehitellä suunnitelma b, kuinka päästään/pääsen vankilalle. Meiltä on sinne jokunen kilometri, enkä talvella uskalla ajaa pyörällä poika kyydissä. Bussit ei kulje perille saakka, joten tarttis keksiä jotain.

Mun koulupäiväthän on tähän saakka olleet aika joustavia. Aiemmista opinnoista johtuen, mun ei tarvitse käydä kaikkia kursseja. Lisäksi, meidän parisuhdetapaamiset on arkisin, koska poika on silloin pk:ssa. Eihän ne muuten onnistuisi!
Alkuvuodesta on jälleen uusi suunnitelma tarpeen, sillä mulla alkaa työssäoppimisjakso, joka kestää helmikuusta toukokuuhun. Jotenkin mä en usko, että sieltä työpaikalta kerran kuussa livahdetaan työpäivän aikana harrastamaan seksiä vankilaan. Tai tiedä häntä.

Muuttunut seksielämä

11 vuotta on tavallaan pitkä aika, mutta tavallaan lyhyt. Riippuu, mitä sillä mittaa. Tässä tapauksessa on kyse seksielämästäni, eli neitsyyden menetyksestä on kulunut 11vuotta(ja muutama kuukausi, jos tarkkoja ollaan). Siihen aikaan on mahtunut omasta mielestäni melko paljon. Yhden yön juttuja, kaksi vakavaa parisuhdetta ja raskaus&synnytys.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että seksi on parasta parisuhteessa, selvinpäin ja ilman jännittämistä. Voi vaan olla oma itsensä, tietää mistä kumppani pitää ja hän tietää mistä sinä pidät. Ja näin kolmenkympin lähestyessä asioihin suhtautuu erilailla kun silloin 11v. sitten.

Raskausaikana seksiin tuli uusia sävyjä. Etenkin loppuajasta, kun hormonit hyrräsi jatkuvasti, sekä minulla että miehellä. Toisaalta taas liitoskivut oli niin saatanalliset, että seksi oli tuskallista, mutta silti sitä piti harrastaa :D Välillä taas ahdisti kun maha tuntui niin isolta ja ipana potkiutui.
Ensimmäinen yhdyntä(yritys) oli 3viikkoa synnytyksen jälkeen, minun aloitteestani. Mies oli halunnut jo aiemmin, muttei ollut uskaltanut ehdottaa. Sattui aivan älyttömästi ja homma piti jättää kesken. Yritimme uudestaan muistaakseni viikon kuluessa.

Ennen pojan syntymää ja sen jälkeenkin peitto on heilunut keskimäärin kolmesti viikossa. Suhteemme alussa minä olin innokkaampi osapuoli ja olisin halunnut joka päivä, joskus usemman kerran päivässä. Mies ei kuitenkaan ollut yhtä himokas. Tulin siis torjutuksi jonkin verran. Siitä johtuen olen yleensä jättänyt aloitteen tekemisen miehelle, vaikka mieli tekisikin.

Juhannuksen jälkeen otin kierukan, ensimmäisen hormonaalisen ehkäisyn koko "seksiurani" aikana. Kokeilin ennen sitä tosin ehkäisyrengasta yhden kierron ajan, josta sain uskomattoman pahoinvoinnin. Kierukanlaittohan sattui aivan perkeleellisesti, mutta ei mennä siihen nyt. Se on jossain määrin vähentänyt seksihaluja. Seksi tuntuu edelleen upealta, mutta ei vaan himota samalla tavalla kuin ennen.

Elokuusta asti on taas tullut yksi pieni mutka matkaan. Nimittäin miehen vankeustuomio. Siinä missä peitto heilui ennen sen kolme kertaa viikossa, heiluu nykyisin kerran tai kaksi kuukaudessa. Siinä mielessä on siis hyvä, että kierukka on vienyt pahimman himotuksen mennessään.

Tapasimme viikonloppuna miehen kanssa ensimmäisen kerran viiteen viikkoon. Jo pieni hipaisukin tuntui siltä, että jalat lähtevät alta välittömästi! Seksistä puhumattakaan.. Voisin siis väittää, että vankila ei ole pelkästään paska juttu parisuhteelle. Pieni erossa olo tekee myös hyvää.

Loma oli ja meni

Joku voisi viisastella, että lomallahan minä olen ollut jo 5kk, mutta tässä tapauksessa "loma" = pois kotoa ja joku muu hoitaa välillä vauvaa. Vietin/vietimme siis viikon ja yhden päivän mittaisen loman pojun kanssa. Suuntasimme aluksi anoppilaan pariksi yöksi. Olin siellä ensimmäistä kertaa ilman miestä ja tuntui todella oudolta! Selvisin kuitenkin ilman suurempaa ahdistusta. Tulen anopin kanssa hyvin toimeen ja paikalla oli kaikki mieheni sisarukset, jotka osallistuivat pojun hoitoon. Eikä tarvinnut edes pakottaa!

Aatonaattona anoppi vei meidät minun äidin luo, jossa viivyimme neljä yötä. Jälleen kerran oli ihanaa, kun sai laskea ipanan käsistään hetkeksi. Pikkuinen muru sai lahjaksi kirjoja, leluja, vaatteita, omia astioita, sekä syöttötuolin. (Sain eilen kasattua sen vehkeen, hermojen menetyksenkin uhalla. Se odottelee nyt ruokapöydän päässä käyttäjäänsä.)

Pääsin sukuloimisreissun aikana saunaan kolmesti, niin että nyt taas jaksaa (ehkä) olla vähän aikaa ilman. Syömisestä sen verran, että tulihan sitä harrastettua ihan "Pohjanmaan kautta." Nyt taas kelpaa aloittaa uusi vuosi diettaillen.

Lahjoista, hyvistä ruuista ja saunomisesta huolimatta loman antoisin osuus oli reissu Helsinkiin ja pt Sörkässä. Oli pienestä kiinni, ettei peruuntunut koko homma! Juoksentelin rattaiden kanssa n. 40min pitkin Sörnäisiä ja Vallilaa ennenkuin löysin perille! Kahdelta vartijalta sain vittuilut siitä, miten myöhässä oltiin ja metallinpaljastinkin huusi koko ajan.

Varsinainen perhetapaaminen sujui hyvin. Olimme tilassa, joka oli ikäänkuin pieni kodinomainen kaksio. No, kodin, joka oli vuorattu betonilla ja jossa ei ollut ikkunoita. Siellä oli yhdistetty keittiö-olohuone, pieni makuuhuone ja suihku&wc.
Poika ei vierastanut isäänsä yhtään, vaikka näkivät edellisen kerran vajaa 2kk sitten! Nuori herra otti hyvät unet, joiden aikana isi piti äitiä hyvänä. Kahdesti ;) Nyt luultavasti jaksaa odottaa pari viikkoa, jolloin mies palaa kotiin. Lupasin, että saa piparia jos ei ole humalassa. Nähtäväksi jää, kumpaa tekee enemmän mieli.

Ilmeisesti kotiin oli ihan tyhmää tulla, koska pienimies on ollut uskomaton kiukkuperse  kaksi päivää! En tiedä johtuuko kiukkuilu siitä, että lomalla oli joka paikassa hälinää ja kotona ollaan vaan kahdestaan. Vai onko sitten hampaiden tulo niin lähellä, että pitää kitistä jatkuvasti. En tiedä, hän ei kerro.