keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Viherpeukalointia

Olen lähes koko aikuisikäni ollut varsin innokas viherpeukalo, vaihtelevalla menestyksellä. En niinkään välitä kukista, varsinkaan sellaisista värikkäistä ilmestyksistä, mutta muut viher- ja hyötykasvit kiinnostavat. Jälkimmäiset erityisesti.

Olen silloin tällöin iskenyt ruukkuun milloin mitäkin, aina vesimelonin siemenistä sitruunan siemeniin. Lopulta siinä on käynyt niin, että kasvit ovat kuolleet omia aikojaan tai kissat ovat avustaneet prosessissa. En nimittäin ole ollut erityisen pikkutarkka kasvatuspuuhissa. Ne ovat olleet lähinnä "sinne päin".

Viime vuoden puolella otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja perustin vaatehuoneeseeni pienoiskasvihuoneen. Siellä oli vadelmapuska(kyllä, kerrostalossa) sekä paprika, jonka kasvatin aivan alusta saakka. Kissat pääsivät jossain vaiheessa rellestämään kasvihuoneeseen ja voi sitä hermojen paukahtelua..
Se on varsin kaunis näky, kun suurikokoisin  kissa istuu vattupuskassa ja mutustelee lehtiä! Paprikani välttyi pahemmilta vaurioilta, mikä on ERITTÄIN HYVÄ, sillä siinä oli jo kukkia <3

Tilanne on tänäpäivänä tämä: vattupuskasta on jäljellä yksi pieni taimi, jonka toivon joskus kasvavan suureksi ja vahvaksi. Paprikan kukkaset ovat päätyneet kissojen vatsaan ja jäljellä on yksi suurehko(onneksi) taimi.

Sitten kevään ja kesän projekteihin.. Edellisestä asunnosta poiketen, meillä on nyt käytössä parveke, joka on puutarhuroinnin kannalta mahtava idea! Kunhan suuruudenhulluus ei saa minusta valtaa..

Tällä hetkellä sinne on nimittäin tarkotus tunkea hyötykasvia jos jonkinmoista. Ideanahan se siis on ehkä paras mahdollinen! Miksi ostaa kaupasta kalliilla, kun voi itse kasvattaa kotona?!
Kirsikkatomaatit ovat suurta herkkuani, joten niitä on ehdottomasti saatava. Samoin jotain pientä mansikkalajiketta, jonka voi tunkea amppeliin. Mieleni tekisi kokeilla myös jotain suht lyhyttä hernelajiketta. Koska tuoreet herneet vaan on niiiin hyviä.
Oho, eihän noita ollut edes montaa! Yllätän näköjään jo itsenikin.

Ehkä vielä joskus pääsemme muuttamaan maalle ok-taloon, jonne saa juuri niin suuren ja mahtavan puutarhan ja kasvimaan kun itse haluaa. <3 Tosin..se täytyy aidata, ettei nuo karvaiset lapset pääse sinne möyrimään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti