Tällä hetkellä, kuten jo parin viikon ajan, olen tuntenut voimakasta turhautumista kahdesta raskauteen liittyvästä asiasta.
1. Pikkukaverin liikkeet eivät tunnu vielä. Tiedänhän toki, että potkujen tunteminen on hyvin yksilöllistä. Mutta on turhauttavaa, jopa vittumaista, lukea joka hiivatin lehdestä ja nettisivulta miten useimmat ensisynnyttäjät tuntevat liikkeet viikoilla 16-20. Niinpä niin, täällä tulee huomenna täyteen 20 raskausviikkoa, eikä tätä mammaa ole vielä potkittu niin, että olisin sen tuntenut!
En kuitenkaan epäile, etteikö pikkukaverilla olisi kaikki kunnossa. <3
2. Mahan kasvaminen. Tämä asia on takuulla sellainen, jonka valittamista kadun myöhemmin. Mutta kun vauvamahaa ei vieläkään ole! Selälläni maatessa tunnen kyllä pientä kasvua tapahtuneen ja tunnen ajoittain otuksen vatsassani, tai ainakin luulen tuntevani.
Vaikka maha ei ole näkyvästi kasvanut, olo on kyllä kovin tukala jo nyt, ja paikkoja kolottaa tasaisin väliajoin!
Pakko nyt kyllä kommentoida omista kokemuksista: n.1) Mulla oli istukka kiinnittynyt siten, että vauvan liikkeistä läheskään kaikki eivät tuntuneet edes loppuajasta. Stressasin kyllä, mutta nythän voin jälkiviisaana todeta, että ei kannata.:-) 2) Älä jumaliste todellakaan valita. Jos selviät raskaudesta ilman ryhävalasfiiliksiä, olet yksi niistä harvoista ja onnekkaista. Muussa tapauksessa se maha kyllä ehtii kasvaa. Onnea odotukseen!
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta :D Muistaakseni mulla on istukka edessä, mutta siitä ei ollu puhetta neuvolassa et onks se hyvä juttu?
VastaaPoista