Blogihaaste: eniten vituttaa kaikki

Tässä taannoin Mallamoija esitti enemmän tai vähemmän tosissaan haasteen listata yhdeltä päivältä kaikki vitutuksen aiheet. Tänään on se päivä, jolloin otan mielelläni haasteen vastaan.

1. Kahvinkeitin hajosi. Se lähti aamulla päälle, meni puolisen minuuttia, kuului pamaus ja sen jälkeen olikin selvää että tässä mökissä juodaan pannukahvia.

2. Mies lähti pe-la yönä vitutuksissaan veljensä luo 360km päähän eikä ole sen jälkeen soitellut.

3. Mies ei ole soitellut, koska on putkassa.

4. Ystävällinen poliisitäti soitti minulle, koska mies ei itse saa. Kultarakasmussukka viettää seuraavat 39 päivää linnassa, koska oli haku päällä kun  jäi poliisin haaviin.

5. Pienempi rakkaus nukkui viime yön normaalia levottomammin, heräili jatkuvaan ja tiputteli tuttiaan vieläkin useammin.

6. Poika on kitissyt koko päivän. Ei kelpaa maito, ei kelpaa sitteri, ei kelpaa uni.

7. Pojan perse helottaa punaisena kun keitetty rapu. Syynä lienee kiinteiden aloitus, jonka takia olemme jättäneet parina päivänä soseet väliin.

8. Kissat pitävät yöllä konserttia makuuhuoneessa/makuuhuoneen ulkopuolella, koska heillä on TAAS nälkä. Niinpä joudun joko ruokkimaan perkeleitä pitkin yötä tai kuuntelemaan huutoa.

9. Olen aivan saatanat väsynyt, koska kissat ja poika pitivät minut hereillä koko yön.

10. Vuokrarahat on miehen tilillä ja pankkitunnukset hänellä mukana.

11. Pojan turvakaukalo on autossa, ja minulla ei ole aavistustakaan missä meidän auto on, tai millon se taas seisoo omassa pihassa!

12. Isänpäivä menee vituiksi, kun isä on linnassa.

13. Ei päästä katsomaan isää, kun ollaan täällä korvessa.

Tämä lista olis varmaan kannattanut kirjoittaa illemmalla, sillä lisää kohtia tulee varmasti vielä. Mutta mahdollisesti päivittelen sitten.

Viherpeukalointia

Olen lähes koko aikuisikäni ollut varsin innokas viherpeukalo, vaihtelevalla menestyksellä. En niinkään välitä kukista, varsinkaan sellaisista värikkäistä ilmestyksistä, mutta muut viher- ja hyötykasvit kiinnostavat. Jälkimmäiset erityisesti.

Olen silloin tällöin iskenyt ruukkuun milloin mitäkin, aina vesimelonin siemenistä sitruunan siemeniin. Lopulta siinä on käynyt niin, että kasvit ovat kuolleet omia aikojaan tai kissat ovat avustaneet prosessissa. En nimittäin ole ollut erityisen pikkutarkka kasvatuspuuhissa. Ne ovat olleet lähinnä "sinne päin".

Viime vuoden puolella otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja perustin vaatehuoneeseeni pienoiskasvihuoneen. Siellä oli vadelmapuska(kyllä, kerrostalossa) sekä paprika, jonka kasvatin aivan alusta saakka. Kissat pääsivät jossain vaiheessa rellestämään kasvihuoneeseen ja voi sitä hermojen paukahtelua..
Se on varsin kaunis näky, kun suurikokoisin  kissa istuu vattupuskassa ja mutustelee lehtiä! Paprikani välttyi pahemmilta vaurioilta, mikä on ERITTÄIN HYVÄ, sillä siinä oli jo kukkia <3

Tilanne on tänäpäivänä tämä: vattupuskasta on jäljellä yksi pieni taimi, jonka toivon joskus kasvavan suureksi ja vahvaksi. Paprikan kukkaset ovat päätyneet kissojen vatsaan ja jäljellä on yksi suurehko(onneksi) taimi.

Sitten kevään ja kesän projekteihin.. Edellisestä asunnosta poiketen, meillä on nyt käytössä parveke, joka on puutarhuroinnin kannalta mahtava idea! Kunhan suuruudenhulluus ei saa minusta valtaa..

Tällä hetkellä sinne on nimittäin tarkotus tunkea hyötykasvia jos jonkinmoista. Ideanahan se siis on ehkä paras mahdollinen! Miksi ostaa kaupasta kalliilla, kun voi itse kasvattaa kotona?!
Kirsikkatomaatit ovat suurta herkkuani, joten niitä on ehdottomasti saatava. Samoin jotain pientä mansikkalajiketta, jonka voi tunkea amppeliin. Mieleni tekisi kokeilla myös jotain suht lyhyttä hernelajiketta. Koska tuoreet herneet vaan on niiiin hyviä.
Oho, eihän noita ollut edes montaa! Yllätän näköjään jo itsenikin.

Ehkä vielä joskus pääsemme muuttamaan maalle ok-taloon, jonne saa juuri niin suuren ja mahtavan puutarhan ja kasvimaan kun itse haluaa. <3 Tosin..se täytyy aidata, ettei nuo karvaiset lapset pääse sinne möyrimään.

Ensimmäinen avautuminen, eli tutustumishommia

Kun kaikki muutkin kirjoittelee blogeja, ja varsinkin mammablogeja, niin miksipä en minäkin. Alkuun jotain olennaista(enemmän tai vähemmän) minusta/meistä.

Asun avopuolisoni kanssa Savon suunnalla, minä -86 ja hän -87. Tavattu ja jotenkin jo tutustuttu teineinä, mutta suhde kehkeytyi vasta lokakuussa 2012 hyvin ihmeellisten asioiden seurauksena. Ja vauhdikkaasti kehkeytyikin. Raskaustesti näytti positiivista jo marraskuussa.
Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta toivottu, molempien osalta. Tosin miehen ensireaktio raskausuutiseen oli: "voi vittu!"

Vietämme ihastuttavaa työttömän ja sairauslomalaisen arkea, eli tuijottelemme toisiamme ja mökissä häärääviä kissoja(joita on 7. ja ei, en kirjoittanut väärin, etkä sinä lukenut väärin) 24/7.  Kumpikaan ei oikein tunne paikkakunnalta ketään, joten lystiä on. Pinna palaa usein, tai lähinnä se olen minä jota vituttaa melkein kellon ympäri. Laittaisin sen mieluusti raskauden piikkiin, mutta se ei kuulemma ole mikään selitys.

Helppo elämä koostuu myös virastoissa juoksemisesta ja sosiaalitoimiston kanssa riitelystä. Kuinkas muutenkaan. Vaihdoimme juuri asuntoa pienestä kaksiostani suht tilavaan kolmioon. Sosiaalitätsykän mielestä emme olleet ansainneet vuokratakuuta, koska muutto ei ollut tarpeellinen. Aivan, miksipä olisikaan, jos perhekoko on kesään mennessä kasvamassa yhdestä kolmeen? Maksoimme siis takuuvuokran itse ja nyt olemme entistä köyhempiä. Jaksan silti iloita(toistaiseksi) siitä, että tätsykkä sai nenilleen, eikä saanut lannistettu meitä jäämään pienempään asuntoon.

Ai niin, jotta elämässämme säilyisi jännitys, on mieheni joutumassa kiven sisään. Varma nakki on 2kk tuomio ja jonain määräämättömänä ajankohtana hovissa käsitellään juttu, josta käräjäoikeus katsoi tarpeelliseksi antaa 1v8kk ehdotonta, vaikka jutun muut tekijät saivat 3-8kk ehdollista. Suomihan on oikeusvaltio ystävät hyvät.

Tämä riittäköön tällä erää. Jos tätä joku lukee, niin saa myös esittää kysymyksiä.

Kiitos ja näkemiin.