Siis tottakai kaikki aikuiset tietää, mistä ne lapset syntyy, mutta voi vittu sitä järkytystä kun akan paikat venyi ja paukkui.
Silmät selälläni katsoin videota ja vannoin taas pyhästi, että minun alapäästäni ei tule kukaan ulos. Sillä hetkellä ajattelin, ettei sinne kukaan pääse enää sisäänkään! Ennen videota olin kutakuinkin päässyt sopuun itseni kanssa siitä, että jos en saa sektiota pelkoperustein, voisin suostua vesisynnytykseen. Hyvä idea, kunnes luin, ettei se KYS:ssa ole edes mahdollista! Avautumisvaiheen siellä voi kuulemma lillua, jos sairaalan ainut amme on vapaana.
Puhuin viime viikolla miehelleni ensimmäisen kerran peloistani, eikä olisin pitänyt silloinkaan. Hän kun ei ole niitä kannustavimpia ihmisiä. Minulla ei kuulemma ole syytä pelätä synnytystä, se on kuin kävisi krapulapaskalla. Aivan.. Myönnettäköön, että saatoin hieman räjähtää. Toki hän on ollut ex-akkansa mukana synnytyksessä, mutta tekeekö se hänestä expertin asian suhteen? Tuskinpa ex-akka niin selkeästi on voinut tunnetilansa raportoida, että kivut ja muut välittyvät vieressä tollottavalla miehelle!
Ja kiitos tämän akan, joka miehen synnytykseen mukaan PAKOTTI, nyt hän ei halua mukaan kun minä lähden synnyttämään.
Toinen kommentti oli, onhan niillä siellä lääkkeet. Onpa hyvinkin, olen vain lukenut, ettei se saakelin epiduraalikaan kaikilla toimi. Mutta päätin keskustelun siihen, kun koin, että keskustelu eteni yhtä hienosti kuin tiiliseinän kanssa.
Ai niin, mies myös tiesi kertoa, että väliliha leikataan lähes kaikilta, vaikka minä puolestani olen lukenut, että leikkaukset ovat vähenemään päin. Myöskin LÄHES KAIKILLE tulee pahoja repeämiä, "puoli pillua" repeää. Aaaw, kiitos rakas kun lievensit pelkojani <3
Suurimmat pelkonihan synnytykseen liittyen ovat:
1. Kipu
Kipukynnykseni on muutenkin aivan jumalattoman matala, joten miksi synnytys olisi niin kovin auvoisa kokemus? Enkä takuulla luota siihen, että mitkään lääkkeet saavat minut sellaiseen euforiaan, ettei se sattuisi. Seuraava argumentti liittyy myös kohtaan kaksi: vaikka epiduraali on käsittääkseni suosituin kivunlievitysmenetelmä, se ei lainkaan edesauta synnytystä vaan päinvastoin, koska juuri oikeat(ja samalla väärät) paikat ovat puutuneet(jos ovat)!
2. Vauvan hyvinvointi
Entä jos väsyn ponnistamaan, en saa lasta ulos tarpeeksi ajoissa? Entä jos vauva jää jumiin? Synnytysasentokin rassaa. Vaikka nykyään voi synnyttää melkein missä asennossa vain, mutta puoli-istuva asento jonka tänäkin päivänä moni valitsee, on painovoiman vastainen! Se yhdistettynä epiduraaliin.. Siinähän on katastrofi valmis!
3. Paikkojen repeäminen ja venyminen/löystyminen
Minun tyttövehkeitteni läheltä leikkausvälineet helvettiin! En tiedä onko turhamainen oikea sana, mutta en parempaakaan löydä. Olen siis siinä määrin turhamainen, että vaikka lapsi on erittäin toivottu, en halua paikkojeni venyvän ja löystyvän siinä määrin, että a) kusen jatkossa alleni jatkuvasti ja b) mies saa touhuta jalkovälissäni tuntikaupalla ilman että kummastakaan tuntuu miltään.
Huomenna on aika neuvolaan, jossa kirjoitellaan lähetettä pelkopolille. Ainakin tällähetkellä ajatus alatiesynnytyksestä tuntuu mahdottomalta, joten polin psykologit ja muut saavat tosissaan tehdä töitä palkkansa eteen.
Voi vitsit, mulla itsellä ei oo kokemusta synnytyspelosta mutta varmaan tuntuu tosi kurjalta mietiskellä tollasia. :( Mua kyllä kans jännitti tosi paljon ennen ekaa synnytystä toi paikkojen repeäminen/venyminen ja sit välilihan leikkaus, mutta onneks sitten toivuin tosi hyvin nopeasta alatiesynnytyksestä ja kaikki on nyt ihan yhtä normaalisti kropassa kun ennen synnytystäkin. Loppuvaiheilla raskautta olo oli niin tukala, että viimeisimmätkin jännitykset karisi, sillä halusin vain vauvan ulos keinolla millä hyvänsä. :D Toivotaan, että sullakin auttaisi raskauden eteneminen. Synnytyksen ollessa käynnissä sitä ei kerinnyt edes ajattelemaan oikein mitään, enkä sitten loppujenlopuks tuntenut sitä pientä repeämääni kun se tuli, vaikkei mulla ollutkaan puudutusta. Kivuton synnytys ei vissiin ole oikein mahdollinen, ainahan se jonkun verran sattuu, mutta siinä vaiheessa kun vauva tulee ulos, niin ne kivut usein unohtaa samantien. Ja siitä tulee tosi hieno fiilis. :) Mulla ainakin on ollut synnytyksestä lähtien ihan voittajaolo, mitenkään eri synnytystapoja väheksymättä.
VastaaPoistaOon ymmärtänyt, että suurin riski pahoille repeämille/vauvan jumiutumiselle on silloin, kun vauva on suurikokoinen suhteessa äidin lantioon. Voisitko ehkä pyytää itsellesi synnytystapa-arvion, kun sulla on toi pelko? Ehkä se voisi lieventää tilannetta, jos sut kuvattaisiin ja katsottaisiin, että vauva on oikeassa tarjonnassa ja mahtuu hyvin tulemaan. Ymmärrän, että pelko on aina pelko, eikä sille mitään voi, se ei oo mikään valinta. Mutta koitan, jos näistä mun jutuista olis ees pientä apua. :) Eri synnytystapoja on vaikea verrata keskenään, sillä jokainen synnytyskin on vähän erilainen. Jotkut toipuu alatiesynnytyksestä nopeammin kuin sektiosta, jotkut taas päinvastoin. Mutta tsemppiä sulle synnytykseen valmistautumiseen ja toivottavasti kaikki menee mahdollisimman helposti!
Kiitos viestistä :) Sain tänään ajan sinne pelkopolille, saa nähdä minkälaisia keskusteluja siellä käydään ja kuinka usein. Jospa ne päänsisäiset solmut helpottais pikkuhiljaa.
VastaaPoistaItse pelkään sektioon joutumista yli kaiken! Mulla on aika paha piikki- ja verikammo..
VastaaPoistaMulle pahinta esikoisen synnytyksessä oli tipan laitto käteen :D Sain heti saliin päästyäni ilokaasua + petidiinipiikin. Olin niin pöllyissä niistä, että lähinnä naureskelin. Epiduraalin laitoin jälkeen kaikki kivut loppuivat ja meni n.pari tuntia kun vauva oli ulkona.
Olin kuvitellut muiden puheista, että synnytys on jotenkin tosi karmiva kokemus.. Ilmeisesti mulla meni kivunlievitys niin nappiin, etten kipuja tuntenut. Paljon kivuliaampaa on ollut esim. juurihoito hammaslääkärissä. Toivuin synnytyksestä nopeasti ja olin viikon päästä synnytyksestä jo hevosen selässä.
Tuttuni synnytti sektiolla viime syksynä ja hänellä leikkaushaava ei oikein parantunut kunnolla. Ei saanut jälkitarkastuksenkaan jälkeen liikuntalupaa ja kipuja oli vielä silloinkin. Toinen tuttuni taas parantui sektiosta ihan ok, mutta maha on edelleen aika järkyttävän näköinen. Tai siis näiden kahden mahan nähtyäni sanoisin, että alatiesynnytyksestä mahakin palautuu nopeammin kuin sektion jäljiltä..
Synnytyksen jälkeen olin samassa huoneessa kahden sektioäidin kanssa, jotka eivät pystyneet vauvojaan kunnolla kipujen takia hoitamaan. Joten ehkä just noiden kipujen takia pelkään itse tuota sektiota tosi paljon :)