Perjantai on perjantai, myös saikulla

Yksi syy siihen miksi pidän perjantaista vaikkei minulla työn tai opiskelun tuomio velvoitteita olekaan on se, että se on meidän saunapäivä. Asumme siis kuppaisessa kerrostalossa, jossa on yhteinen sauna, joskin se on kutakuinkin nykyaikainen malli pukuhuoneita ja tuplasuihkuja myöten.

Muuttaessani tämän talon pieneen kaksioon elokuussa 2012, varasin saunavuoron perjantaille klo21-22. Ainut vapaa iltavuoro ja ajattelin, että loistavaa käydä saunassa ennen illan rientoja. Niitä rientoja ei yli puolen vuoden aikana ole ollut ainoatakaan.

Vaikka raskauden myötä olen väsynyt lähes 24/7, useimmiten jaksan raahautua saunaan noinkin myöhään. Kerran olen pesutilassa meinannut pyörtyä. Laskin, että olin ilmeisesti silloin juuri tullut raskaaksi ja se saattoi vaikuttaa asiaan. Homma meni ohi, kun mieheni hädissään auttoi minut hetkeksi makuulle. (Sen jälkeenhän olen pyörtynyt kotona keittiössä ja meinannut pyörtyä mm. bussipysäkillä. Mahtava tunne!)

No niin, nautimme siis saunasta juomien(minä jaffan, mies koffin) ja yleensä saunamakkaran kera. On ihanaa kun saa heittäytyä ylälauteelle pitkäkseen. Tosin raskauden myötä tulee saunassa aika nopeasti huono olo ja täytyy käydä viileässä välillä.
Saunan ainut miinus on se, että se lämpiää aivan liian kuumaksi minun makuun. Siellä on "lähtölämpö" jo 80 astetta, mikä alkaa olla meikäläisen maksimi.
Kymmeniä kertoja olen miehelleni sanonut, että ÄLÄ heitä löylyä enempää, mutta ei. Muutama kauhallinen vettä kiukaalle ja meikäläinen suksii salamana pesutilojen puolelle. Kerran lähdin koko saunasta, kun vitutus yltyi niin suunnattomaksi.

Saa nähdä miten käy tänään, onko tiedossa levollinen saunahetki ennen nukkumaanmenoa, vai poistuuko sieltä taas kiukkuinen akka.