Siis tottakai kaikki aikuiset tietää, mistä ne lapset syntyy, mutta voi vittu sitä järkytystä kun akan paikat venyi ja paukkui.
Silmät selälläni katsoin videota ja vannoin taas pyhästi, että minun alapäästäni ei tule kukaan ulos. Sillä hetkellä ajattelin, ettei sinne kukaan pääse enää sisäänkään! Ennen videota olin kutakuinkin päässyt sopuun itseni kanssa siitä, että jos en saa sektiota pelkoperustein, voisin suostua vesisynnytykseen. Hyvä idea, kunnes luin, ettei se KYS:ssa ole edes mahdollista! Avautumisvaiheen siellä voi kuulemma lillua, jos sairaalan ainut amme on vapaana.
Puhuin viime viikolla miehelleni ensimmäisen kerran peloistani, eikä olisin pitänyt silloinkaan. Hän kun ei ole niitä kannustavimpia ihmisiä. Minulla ei kuulemma ole syytä pelätä synnytystä, se on kuin kävisi krapulapaskalla. Aivan.. Myönnettäköön, että saatoin hieman räjähtää. Toki hän on ollut ex-akkansa mukana synnytyksessä, mutta tekeekö se hänestä expertin asian suhteen? Tuskinpa ex-akka niin selkeästi on voinut tunnetilansa raportoida, että kivut ja muut välittyvät vieressä tollottavalla miehelle!
Ja kiitos tämän akan, joka miehen synnytykseen mukaan PAKOTTI, nyt hän ei halua mukaan kun minä lähden synnyttämään.
Toinen kommentti oli, onhan niillä siellä lääkkeet. Onpa hyvinkin, olen vain lukenut, ettei se saakelin epiduraalikaan kaikilla toimi. Mutta päätin keskustelun siihen, kun koin, että keskustelu eteni yhtä hienosti kuin tiiliseinän kanssa.
Ai niin, mies myös tiesi kertoa, että väliliha leikataan lähes kaikilta, vaikka minä puolestani olen lukenut, että leikkaukset ovat vähenemään päin. Myöskin LÄHES KAIKILLE tulee pahoja repeämiä, "puoli pillua" repeää. Aaaw, kiitos rakas kun lievensit pelkojani <3
Suurimmat pelkonihan synnytykseen liittyen ovat:
1. Kipu
Kipukynnykseni on muutenkin aivan jumalattoman matala, joten miksi synnytys olisi niin kovin auvoisa kokemus? Enkä takuulla luota siihen, että mitkään lääkkeet saavat minut sellaiseen euforiaan, ettei se sattuisi. Seuraava argumentti liittyy myös kohtaan kaksi: vaikka epiduraali on käsittääkseni suosituin kivunlievitysmenetelmä, se ei lainkaan edesauta synnytystä vaan päinvastoin, koska juuri oikeat(ja samalla väärät) paikat ovat puutuneet(jos ovat)!
2. Vauvan hyvinvointi
Entä jos väsyn ponnistamaan, en saa lasta ulos tarpeeksi ajoissa? Entä jos vauva jää jumiin? Synnytysasentokin rassaa. Vaikka nykyään voi synnyttää melkein missä asennossa vain, mutta puoli-istuva asento jonka tänäkin päivänä moni valitsee, on painovoiman vastainen! Se yhdistettynä epiduraaliin.. Siinähän on katastrofi valmis!
3. Paikkojen repeäminen ja venyminen/löystyminen
Minun tyttövehkeitteni läheltä leikkausvälineet helvettiin! En tiedä onko turhamainen oikea sana, mutta en parempaakaan löydä. Olen siis siinä määrin turhamainen, että vaikka lapsi on erittäin toivottu, en halua paikkojeni venyvän ja löystyvän siinä määrin, että a) kusen jatkossa alleni jatkuvasti ja b) mies saa touhuta jalkovälissäni tuntikaupalla ilman että kummastakaan tuntuu miltään.
Huomenna on aika neuvolaan, jossa kirjoitellaan lähetettä pelkopolille. Ainakin tällähetkellä ajatus alatiesynnytyksestä tuntuu mahdottomalta, joten polin psykologit ja muut saavat tosissaan tehdä töitä palkkansa eteen.
