Mamma rantakuntoon

Tässä vuosien (vuosikymmenen) kuluessa on päässyt kertymään ylimääräisiä kiloja ympäri kehoani aivan liikaa. Sille ei ole mitään yksittäistä syytä, vaan se johtuu  lapsuudenkodissa opituista ruokatottumuksista, laiskuudesta(=liikunnan puute) sekä geeneistä. En ole käynyt kilpirauhaskokeissa vaikka sinne raskausaikana patistettiinkin, mutta voisihan sekin olla yksi syy, jos tässä niitä lisää tarvitsisi haalia.

Pahimmillani painoin 107kg. Siitä on arviolta 3-4 vuotta. Tullessani raskaaksi viime vuoden lokakuussa, painoin n. 86kg. Painonpudotuksen kannalta raskaudessa oli paljon mietittävää. Kuinka paljon kiloja tulisi lisää ja kuinka saisin ne pois?

Alkuraskaudesta paino jopa laski, vaikka en kärsinytkään pahoinvoinnista. Söin myös normaalisti tai toisinaan normaalia enemmän tai useammin. Muistan oikein hyvin sen, kun oli "kokoajan nälkä." Välillä meni paljon herkkuja, mutta yksi raskaushimoni oli hedelmät sekä kanasalaatti.
Asetin itselleni tavoitteen, että paino pysyy kaksinumeroisena. Kyllä se pysyi, mutta vain juuri ja juuri.

Synnytyksen(=sektio) jälkeen painonpudotus ei todellakaan ollut ensimmäisenä mielessä. Oli siinä ja siinä, että pääsin liikkumaan välillä sänky-sohva-wc, ja silti sattui niin perkeleesti. En myöskään muista, että olisin erityisemmin kiinnittänyt huomiota ruokavalioon. Alussa nautin pääasiassa nestemäistä ruokaa(kuten jo sairaalassa) koska epiduraalipumpun fentanyyli oli pannut elimistöni sekaisin.
Keskityin vauvan hoitoon ja imetykseen ja ilmeisesti se riitti. Raskauskilot lähtivät noin kuukaudessa. Nyt kun synnytyksestä on vajaa 4kk, painan noin 90kg.

Minulla on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, että otan painonpudotuksen työnalle, kunhan mies lähtee istumaan pitkää tuomiota, Sen piti tapahtua tammikuussa, mutta se tapahtuikin jo nyt. Miksikö vasta sitten kun mies lähtee linnaan? Siksi, että minun on helpompi ylläpitää tiukempaa ruokavaliota. Mies on älytön herkkuperse(monella tapaa ;) ja on jatkuvasti ostamassa makkaraperunoita ja juustonaksuja. Siltikin vatsa(ja se perse) on ah, niin timmi.

Nyt on mies kiven sisässä ja ilmeisesti ei aivan heti pääse pois, emmekä pääse edes tapaamaan tämän vuoden puolella. Niinpä nyt on oikea hetki aloittaa tämä projekti. Minulla on kaikki käytännön tiedot hallussa, kuinka tämä homma toimii. Ongelma on aina ollut huono itsekuri. Sopii toivoa, että se nyt olisi parempi.

Metodejahan on lukemattomia. Omakseni otin 5:2 dieetin, jossa ideana on pitää 2 paastopäivää viikossa, joina nautitaan vain 500kcal, muina päivinä syödään normaalisti. Normaalisti, ei tässä tapauksessa todellakaan tarkoita niitä hiivatin makkaraperunoita sun muita mihin on totuttu. Pääpainona on proteiini- ja kuitupitoinen  terveellinen ruoka.

Tänään oli siis ensimmäinen paastopäivä ja päivän aikana on nautittu:
- 3 kuppia kahvia kevytmaidolla
- mustikkarahka
- maustamatonta kanaa ja tomaattia
- 4 näkkileipää
Lisäksi tietenkin vettä

Ja kyllä, mulla on nälkä!

Miksi sitten pudottaa painoaan? Haluan olla paremmannäköinen itseni ja perheeni takia. Haluan olla haluttavampi mieheni silmissä. Haluan pysyä terveenä, käyttää kauniita vaatteita ja näyttää niissä hyvältä, ja ilmanmuuta näyttää hyvältä myös alasti. Haluan jaksaa leikkiä ja riehua pienen poikani kanssa ja haluan opettaa hänelle terveen suhteen ruokaan.

Mikään luuviulu en halua olla. Sellaisten ihannointi on kyllä äärimmäisen helppoa, koska media tuputtaa sitä naiskuvaa meille kokoajan ja joka paikassa. Haluan, että minulla on jäljellä tissit myös painonpudotuksen jälkeenkin. Mihinkään tiettyyn painoon en pyri, vaan hiljennän tahtia kun peilikuva miellyttää ja haluan taas olla omassa kehossani. On kuitenkin selvää, että vähintään 20kg pitää heittää helvettiin.

Pysykää kuulolla

Viikkoni yh-äitinä

Tänään tulee kuluneeksi 3,5 kuukautta hurmaavan poikamme syntymästä. Tänään tulee myöskin kuluneeksi viikko siitä, kun tuon hurmaavan pienen pojan isä hölmöili itsensä putkan kautta linnaan. Tämä viikko on ollut ensimmäinen, kun olen ollut täysin yksin pojan kanssa ja näin ollen tietenkin yksin vastuussa aivan kaikesta.
On muuten ollut aika perseestä.

Ruokailut, vaipanvaihdot ja yöherätykset nyt sujuu kuten ennenkin, minähän ne hyvin pitkälti olen aina hoitanut. Nyt on vaan tilanne se, että kun sattuisi tarvitsemaan pienintäkin apua, vaikka viihdyttämään kiukkuista poikaa, että pääset itse rauhassa vessaan, niin eihän se onnistu. Tai haluat kipaista kaupasta yhden maitopurkin että saat maitoa aamukahviin, niin sepä vaatiikin sen, että ensin puet itsesi, sen jälkeen vauvan ja sitten "kipaiset" sinne markettiin.

Olisin tarvinnut miehistä apua jo ensimmäisinä aamuina, kun sulake paloi ja kahvinkeitin hajosi. Sulakeasia on jo järjestyksessä, osasin hankkia uusia kaupasta, mutta kahvinkeitin on edelleen paskana ja meillä juodaan nyt pannukahvia. Ei sekään pahaa ole, valmistus vaan kestää kauemmin.

Aamukahvin rauhassa juominen on jotain, mistä muistelen vain etäisesti kuulleeni. Eipä tyrkätä poikaa isille siksi aikaa, että äiti saa rauhassa keittää kahvit ja vieläpä juodakin ne, ei. Aamut menee niin, että viimeistään klo 7.30 nuori herra kyllästyy nukkumiseen/makoiluun. Sitterissäkin on ihan tyhmää, mutta äidin syli kelpaa mainiosti. Siispä äiti keittää kahvit kun ipana roikkuu sylissä. Juomisoperaation ajan tenava ehkä viihtyy viltillä tai sitterissä, jos äiti heiluttelee leluja nenän edessä tai nostelee 36 kertaa maitopulloa, jota on niin hauska tiputella.

Sunnuntaina olisi ollut taas miehelle käyttöä, kun kauppareissun loppumetreillä pojan vaunuista lensi joku hyvin pieni osanen hemmettiin. Kai se tuossa pihatiellä vieläkin olisi, jos kehtaisin mennä sinne konttailemaan. Ai, mutta enhän minä voi, pitäisi raahata tenava mukana.

Roskien vienti täytyy ajoittaa siihen kun poika nukkuu, tai kun ollaan menossa kauppaan tms. Myöskin pyykinpesusta on tehty haasteellista, sillä käytämme talon yhteistä konetta. Ja että elämä olisi hauskempaa, me asumme hissittömän talon kolmannessa kerroksessa.

Kissoja ei voi pitää parvekkeella, sillä mies ei ehtinyt asentaa verkkoja ja nuo karvapallot hyppäävät taatusti. Viimeistään kun parvekkeen kaiteelle ilmaantuu joku tintti vittuilemaan. Myöskin ihanat lyhtyni ovat vielä muovipussissa, sillä parvekkeen katossa ei ole koukkuja.

Pojan kylvetyskään ei ole ihan sellaista kun kuvittelin. Se on meillä ollut isin homma, minä olen vain kylvyn päätteeksi ojentanut pyyhkeen ja pukenut pojan. Mutta kuka ojensi minulle pyyhkeen? Niinpä niin.

Kaikesta huolimatta vedän pisteet kotiin tästä viikosta, sillä poika on kylläinen, vaippa on pääsääntöinen kuiva, yllä on kuivat ja puhtaat vaatteet ja olemme kumpikin hengissä.

Blogihaaste: eniten vituttaa kaikki

Tässä taannoin Mallamoija esitti enemmän tai vähemmän tosissaan haasteen listata yhdeltä päivältä kaikki vitutuksen aiheet. Tänään on se päivä, jolloin otan mielelläni haasteen vastaan.

1. Kahvinkeitin hajosi. Se lähti aamulla päälle, meni puolisen minuuttia, kuului pamaus ja sen jälkeen olikin selvää että tässä mökissä juodaan pannukahvia.

2. Mies lähti pe-la yönä vitutuksissaan veljensä luo 360km päähän eikä ole sen jälkeen soitellut.

3. Mies ei ole soitellut, koska on putkassa.

4. Ystävällinen poliisitäti soitti minulle, koska mies ei itse saa. Kultarakasmussukka viettää seuraavat 39 päivää linnassa, koska oli haku päällä kun  jäi poliisin haaviin.

5. Pienempi rakkaus nukkui viime yön normaalia levottomammin, heräili jatkuvaan ja tiputteli tuttiaan vieläkin useammin.

6. Poika on kitissyt koko päivän. Ei kelpaa maito, ei kelpaa sitteri, ei kelpaa uni.

7. Pojan perse helottaa punaisena kun keitetty rapu. Syynä lienee kiinteiden aloitus, jonka takia olemme jättäneet parina päivänä soseet väliin.

8. Kissat pitävät yöllä konserttia makuuhuoneessa/makuuhuoneen ulkopuolella, koska heillä on TAAS nälkä. Niinpä joudun joko ruokkimaan perkeleitä pitkin yötä tai kuuntelemaan huutoa.

9. Olen aivan saatanat väsynyt, koska kissat ja poika pitivät minut hereillä koko yön.

10. Vuokrarahat on miehen tilillä ja pankkitunnukset hänellä mukana.

11. Pojan turvakaukalo on autossa, ja minulla ei ole aavistustakaan missä meidän auto on, tai millon se taas seisoo omassa pihassa!

12. Isänpäivä menee vituiksi, kun isä on linnassa.

13. Ei päästä katsomaan isää, kun ollaan täällä korvessa.

Tämä lista olis varmaan kannattanut kirjoittaa illemmalla, sillä lisää kohtia tulee varmasti vielä. Mutta mahdollisesti päivittelen sitten.