Meillä oli tänään eka tapaaminen miehen kanssa. Odotukset oli korkealla ja samoin jännitys ja ahditus. Yhteinen kaveri lähti onneksi kyytimieheksi, sillä kuten taisin edellisessä postauksessa sanoa, autottomalle 10km asemalta vankilalle on vähän turhan pitkä matka.
Mitään korkeita muureja ei paikan ympärillä ollut, normi tai normaalia hieman korkeampi aita ja ovisummerit vain. Paikka muistuttikin enemmän jotain asuntolaviritelmää kuin vankilaa, mikä teki reissusta miellyttävämmän. En erityisen paljoa katsellut ympärilleni, mutta muutaman rivitalon pätkän panin merkille sekä pienen mäen päällä olevat erilliset hallintorakennukset, jonne minunkin oli suunnattava.
Vartija tarkasti henkkarini ja opasti sen jälkeen viereiseen rakennukseen, jossa tapaamistilat olivat. Toiselle vartijalle piti jättää tuomiset, eli tässä tapauksessa miehen vaatteet, tupakkavehkeet, karkit ja kahvit.
Olin erittäin helpottunut, ettei siellä ollut kattoon asti olevia pleksejä, eikä tapaamistila ollut äärimmilleen täynnä. Meidän lisäksi siellä oli vain 3 muuta paria.
Oli ihanaa nähdä omaa rakasta puolentoista viikon erossa olon jälkeen <3 Tunnelma oli kyllä varsinkin aluksi hieman vaivaantunut, mikä on ymmärrettävää. Mies kertoi omista oloistaan avotalossa ja Vantaalta ja Riihimäeltä, jossa oli käräjien aikaan muutaman päivän. Minä puolestani kerroin mitä kotiin kuuluu ja miten meni pelkopolilla. Mies ei halua, että synnytän sektiolla. Hänen nuorin veljensä on tullut maailmaan sektiolla ja ilmeisesti äidin haavat eivät parantuneet toivotulla tavalla. Kaipa hän pelkää, että minulle käy samalla tavalla. Ymmärrän kyllä hänen huolensa, mutta toivoisin hieman ymmärrystä omalle kannallenikin..
Pohdimme myös raha-asioita, jotka menivät sekaisin noinkin lyhyen tuomion takia. Pitää alkuviikosta alkaa soitella ja selvitellä asioita. Mies todennäköisesti saa oman puhelimensa myös alkuviikosta, joten voimme olla hieman enemmän yhteydessä.
Vasta tapaamisen loppupuolella panimme merkille, ettei kosketuskieltoa ollut. Oli ihanaa kun sai ottaa toista kädestä kiinni ja suudella <3 Tapaaminen olisi mennyt paremmin ainoastaan, jos olisimme saaneet olla kahdestaan, mutta valitettavasti se ei normitapaamisissa ole mahdollista.
Ikävä on nyt entistä kovempi ja ilmeisesti täytyy keksiä jotain ajanvietettä, että selviän seuraavat kolme viikkoa pelkkien puhelujen voimalla. Uuden tapaamisen varmasti saisimme parin viikon päähän, se riippuu lähinnä kyydeistä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti