No niin, nyt loppuu tämä hiljaiselo! Tietokone levisi tammi-helmikuussa johtuen siitä, että mies heitti sen ensin lattialle ja minä sen jälkeen parvekkeelta alas. Meillä on nähkääs niin romanttista. <3
Puhelimen kanssa en ole jaksanut pelautua, kun se on niin vittumaista. Saimme uuden tietokoneen viime kuussa ja nyt on taas energiaa ja aikaa paneutua tähän bloggailuun.
Pieni tiivistelmä siitä, mitä tämän päälle puolen vuoden aikana on tapahtunut:
Muutimme etelämmäksi ja suuremmalle(paljon suuremmalle) paikkakunnalle. Meillä on vihdoinkin saunallinen rt-asunto ja kaikki tärkeimmät palvelut on puolen kilometrin säteellä(päiväkoti, kauppa, tk, kirjasto, ala-aste). Oma piha on myös luksusta kerrostalohelvetissä vietettyjen vuosien jälkeen.
Liityin muuton jälkeen erään kuntosalin jäseneksi ja kävin siellä alkuun bussilla ja sen jälkeen polkupyörällä(yht.10km). Se homma on nyt tauolla, koska poika on vielä liian pieni lapsiparkkiin, eikä ole ketään toista hoitajaa.
Minä pääsin opiskelemaan, se lysti jatkuu parin viikon päästä. Samalla mun isopieni poikani aloittaa päiväkodin. Sitä olen jaksant stressata monena päivänä näin ennakkoon, että mitenkä mun pikkuruinen pärjää siellä vieraiden ihmisten keskellä!
Viime viikon loppupuolella mies lähti vankilaan vuodeksi, joten tässä on taas totuttelu erilaiseen arkeen. "Onneksi" olen jo kokeillut pienen pätkän tätä linnaleskeyden ja äitiyden yhdistelmää, niin tämä isompi reissu ei tule niin suurena shokkina. Ei kai tässä ole kuin kaksi haastetta, raha ja se, että olet aivan yksin vastuussa lapsestasi kellon ympäri. Yksin pääset ehkä vessaan, jos ipana nukkuu tai vedät oven nenän edestä kiinni.
maanantai 18. elokuuta 2014
tiistai 7. tammikuuta 2014
Mamma rantakuntoon osa 2
Joulun aikaan tuli "hieman" lipsuttua ja joulun ja uuden vuoden välissä jojoiltua, mikä harmittaa aikalailla. Nyt on kuitenkin palattu ruotuun ja paino menee taas oikeaan suuntaan. Tämän aamun saldo: 85,0kg. Voisin tässä vaiheessa jossitella vaikka millä mitalla, mutta en sitä tee, koska alkaa muuten vituttaa.
Oli tarkoitus lenkkeillä joka päivä, mutta siitähän ei ole tullu mitään. Muutaman kerran viikossa kuitenkin käymme lenkkeilemässä ja toivon määrän kasvavan kunhan mies kotiutuu ja toivottavasti liittyy porukkaamme. Kotoa löytyy onneksi crosstrainer, jonka kanssa olen heilunut 15-30min päivittäin. Teen lisäksi myös kyykkyjä ja punnerruksia kuntoni mukaan(eli en kovin paljoa :D).
Jos jotain kiinnostaa, niin tässä on melko tyypillinen päivän menu, pientä vaihtelua esiintyy:
Aamulla
PALJON maitokahvia+ 1-2 palaa täysjyväruisleipää(päällä yleensä kinkkua, juustoa ja kurkkua)
Päivällä
Lämmin ruoka, sisältäen kanaa, kalaa tai lihaa+ vihanneksia/salaatti(tänään sisälsi myös kananmunaa)
Iltapala
Kupillinen teetä+ 2 näkkileipää(päällä kinkkua ja juustoa)
Ennen nukkumaanmenoa
Proteiinipirtelö
Huomio! Jokainen päivä ei ole samanlainen, mutta aina on kahvia, näkkileipää ja proteiinipirtelö, joskus kaksikin. Päivän mittaan pyrin juomaan 1,5-2 litraa vettä. Join ennen ruuan kanssa rasvatonta maitoa, mutta olen vaihtanut sen veteen. Juon muutaman lasillisen vettä myös aamulla kahvikupposten välissä.
Palataan taas ;)
Oli tarkoitus lenkkeillä joka päivä, mutta siitähän ei ole tullu mitään. Muutaman kerran viikossa kuitenkin käymme lenkkeilemässä ja toivon määrän kasvavan kunhan mies kotiutuu ja toivottavasti liittyy porukkaamme. Kotoa löytyy onneksi crosstrainer, jonka kanssa olen heilunut 15-30min päivittäin. Teen lisäksi myös kyykkyjä ja punnerruksia kuntoni mukaan(eli en kovin paljoa :D).
Jos jotain kiinnostaa, niin tässä on melko tyypillinen päivän menu, pientä vaihtelua esiintyy:
Aamulla
PALJON maitokahvia+ 1-2 palaa täysjyväruisleipää(päällä yleensä kinkkua, juustoa ja kurkkua)
Päivällä
Lämmin ruoka, sisältäen kanaa, kalaa tai lihaa+ vihanneksia/salaatti(tänään sisälsi myös kananmunaa)
Iltapala
Kupillinen teetä+ 2 näkkileipää(päällä kinkkua ja juustoa)
Ennen nukkumaanmenoa
Proteiinipirtelö
Huomio! Jokainen päivä ei ole samanlainen, mutta aina on kahvia, näkkileipää ja proteiinipirtelö, joskus kaksikin. Päivän mittaan pyrin juomaan 1,5-2 litraa vettä. Join ennen ruuan kanssa rasvatonta maitoa, mutta olen vaihtanut sen veteen. Juon muutaman lasillisen vettä myös aamulla kahvikupposten välissä.
Palataan taas ;)
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Loma oli ja meni
Joku voisi viisastella, että lomallahan minä olen ollut jo 5kk, mutta tässä tapauksessa "loma" = pois kotoa ja joku muu hoitaa välillä vauvaa. Vietin/vietimme siis viikon ja yhden päivän mittaisen loman pojun kanssa. Suuntasimme aluksi anoppilaan pariksi yöksi. Olin siellä ensimmäistä kertaa ilman miestä ja tuntui todella oudolta! Selvisin kuitenkin ilman suurempaa ahdistusta. Tulen anopin kanssa hyvin toimeen ja paikalla oli kaikki mieheni sisarukset, jotka osallistuivat pojun hoitoon. Eikä tarvinnut edes pakottaa!
Aatonaattona anoppi vei meidät minun äidin luo, jossa viivyimme neljä yötä. Jälleen kerran oli ihanaa, kun sai laskea ipanan käsistään hetkeksi. Pikkuinen muru sai lahjaksi kirjoja, leluja, vaatteita, omia astioita, sekä syöttötuolin. (Sain eilen kasattua sen vehkeen, hermojen menetyksenkin uhalla. Se odottelee nyt ruokapöydän päässä käyttäjäänsä.)
Pääsin sukuloimisreissun aikana saunaan kolmesti, niin että nyt taas jaksaa (ehkä) olla vähän aikaa ilman. Syömisestä sen verran, että tulihan sitä harrastettua ihan "Pohjanmaan kautta." Nyt taas kelpaa aloittaa uusi vuosi diettaillen.
Lahjoista, hyvistä ruuista ja saunomisesta huolimatta loman antoisin osuus oli reissu Helsinkiin ja pt Sörkässä. Oli pienestä kiinni, ettei peruuntunut koko homma! Juoksentelin rattaiden kanssa n. 40min pitkin Sörnäisiä ja Vallilaa ennenkuin löysin perille! Kahdelta vartijalta sain vittuilut siitä, miten myöhässä oltiin ja metallinpaljastinkin huusi koko ajan.
Varsinainen perhetapaaminen sujui hyvin. Olimme tilassa, joka oli ikäänkuin pieni kodinomainen kaksio. No, kodin, joka oli vuorattu betonilla ja jossa ei ollut ikkunoita. Siellä oli yhdistetty keittiö-olohuone, pieni makuuhuone ja suihku&wc.
Poika ei vierastanut isäänsä yhtään, vaikka näkivät edellisen kerran vajaa 2kk sitten! Nuori herra otti hyvät unet, joiden aikana isi piti äitiä hyvänä. Kahdesti ;) Nyt luultavasti jaksaa odottaa pari viikkoa, jolloin mies palaa kotiin. Lupasin, että saa piparia jos ei ole humalassa. Nähtäväksi jää, kumpaa tekee enemmän mieli.
Ilmeisesti kotiin oli ihan tyhmää tulla, koska pienimies on ollut uskomaton kiukkuperse kaksi päivää! En tiedä johtuuko kiukkuilu siitä, että lomalla oli joka paikassa hälinää ja kotona ollaan vaan kahdestaan. Vai onko sitten hampaiden tulo niin lähellä, että pitää kitistä jatkuvasti. En tiedä, hän ei kerro.
Aatonaattona anoppi vei meidät minun äidin luo, jossa viivyimme neljä yötä. Jälleen kerran oli ihanaa, kun sai laskea ipanan käsistään hetkeksi. Pikkuinen muru sai lahjaksi kirjoja, leluja, vaatteita, omia astioita, sekä syöttötuolin. (Sain eilen kasattua sen vehkeen, hermojen menetyksenkin uhalla. Se odottelee nyt ruokapöydän päässä käyttäjäänsä.)
Pääsin sukuloimisreissun aikana saunaan kolmesti, niin että nyt taas jaksaa (ehkä) olla vähän aikaa ilman. Syömisestä sen verran, että tulihan sitä harrastettua ihan "Pohjanmaan kautta." Nyt taas kelpaa aloittaa uusi vuosi diettaillen.
Lahjoista, hyvistä ruuista ja saunomisesta huolimatta loman antoisin osuus oli reissu Helsinkiin ja pt Sörkässä. Oli pienestä kiinni, ettei peruuntunut koko homma! Juoksentelin rattaiden kanssa n. 40min pitkin Sörnäisiä ja Vallilaa ennenkuin löysin perille! Kahdelta vartijalta sain vittuilut siitä, miten myöhässä oltiin ja metallinpaljastinkin huusi koko ajan.
Varsinainen perhetapaaminen sujui hyvin. Olimme tilassa, joka oli ikäänkuin pieni kodinomainen kaksio. No, kodin, joka oli vuorattu betonilla ja jossa ei ollut ikkunoita. Siellä oli yhdistetty keittiö-olohuone, pieni makuuhuone ja suihku&wc.
Poika ei vierastanut isäänsä yhtään, vaikka näkivät edellisen kerran vajaa 2kk sitten! Nuori herra otti hyvät unet, joiden aikana isi piti äitiä hyvänä. Kahdesti ;) Nyt luultavasti jaksaa odottaa pari viikkoa, jolloin mies palaa kotiin. Lupasin, että saa piparia jos ei ole humalassa. Nähtäväksi jää, kumpaa tekee enemmän mieli.
Ilmeisesti kotiin oli ihan tyhmää tulla, koska pienimies on ollut uskomaton kiukkuperse kaksi päivää! En tiedä johtuuko kiukkuilu siitä, että lomalla oli joka paikassa hälinää ja kotona ollaan vaan kahdestaan. Vai onko sitten hampaiden tulo niin lähellä, että pitää kitistä jatkuvasti. En tiedä, hän ei kerro.
torstai 19. joulukuuta 2013
Uudet tuulet
Nyt on kulunut vajaa 2kk kun mies lähti linnaan ja jätti mut pärjäämään yksin tuon pienen Perkeleen kanssa. Voin kertoa, ettei ole ollut mikään kovin helppo rasti tämä. Alussa varsinkin oli pojalla raivokkaita itkukohtauksia, enkä tiennyt/tiedä mistä johtuivat. Neuvolassa epäilivät, että on väsynyt muttei osaa käydä nukkumaan. Se kuulosti varsin osuvalta selitykseltä.
Kauppareissut mua ärsyttää edelleen. Kun sieltä ei saa ostettua kaikkea tarpeellista kerralla, koska en saa kannettua kun yhden kauppakassin kerrallaan, koska toisella kädellä täytyy kannatella n.8kg ipanaa. Alkaa reisi- ja pohjelihakset olla kohta terästä, kun pari kertaa päivässä kulkee raput kolmanteen kerrokseen pienten kantamusten kera!
Joulukuun alussa saatiin perhetyöntekijä. En vaan jaksanut olla vuorokauden ympäri yksin pojan kanssa. Pieni mutta samalla niin suuri apu, että joku vie pojun vaunuilemaan kerran viikossa puoleksitoista tai kahdeksi tunniksi. Vielä en kuitenkaan ole päässyt rentoutumaan, vaan olen sillä välillä siivonnut ja pessyt pyykkiä.
Vaikka on ollut rankkaa, niin kyllä mä nautin tuon lapsen seurasta aivan suunnattomasti! On niin hellyyttävää kun pikkunen hymyilee tai naureskelee. Ja aamutkin lähtee paremmin käyntiin kun herää siihen, että poju höpöttelee omiaan :)
Joulun jälkeen saadaan paras lahja: meillä on perhetapaaminen Helsingin vankilassa. Koska kummallakin on sinne pidempi matka, niin saatiin tapaaminen pidennettynä. Tiedossa siis 6 tuntia ihan vaan kolmestaan <3 Ahdistaa aika paljon, koska olen varma, ettei poika muista enää isäänsä. 5kk tenavilla ei vielä taida kovin pitkä muisti olla.. :(
Toivon myös, että ipana suostuisi nukkumaan pt:n aikana hyvät unet, sillä isi ja äiti haluaa pitää toisiaan hyvänä ;)
´Mamma rantakuntoon´projekti voi kohtuullisen hyvin. Painoa on lähtenyt 5kg. Itsehän sitä ei huomaa, että mistä kohti semmonen määrä muka on lähtenyt, mutta katsotaan huomaako mies. Ostin pt:ta varten uudet alusvaatteetkin. Täytyy panostaa ;)
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Mamma rantakuntoon
Tässä vuosien (vuosikymmenen) kuluessa on päässyt kertymään ylimääräisiä kiloja ympäri kehoani aivan liikaa. Sille ei ole mitään yksittäistä syytä, vaan se johtuu lapsuudenkodissa opituista ruokatottumuksista, laiskuudesta(=liikunnan puute) sekä geeneistä. En ole käynyt kilpirauhaskokeissa vaikka sinne raskausaikana patistettiinkin, mutta voisihan sekin olla yksi syy, jos tässä niitä lisää tarvitsisi haalia.
Pahimmillani painoin 107kg. Siitä on arviolta 3-4 vuotta. Tullessani raskaaksi viime vuoden lokakuussa, painoin n. 86kg. Painonpudotuksen kannalta raskaudessa oli paljon mietittävää. Kuinka paljon kiloja tulisi lisää ja kuinka saisin ne pois?
Alkuraskaudesta paino jopa laski, vaikka en kärsinytkään pahoinvoinnista. Söin myös normaalisti tai toisinaan normaalia enemmän tai useammin. Muistan oikein hyvin sen, kun oli "kokoajan nälkä." Välillä meni paljon herkkuja, mutta yksi raskaushimoni oli hedelmät sekä kanasalaatti.
Asetin itselleni tavoitteen, että paino pysyy kaksinumeroisena. Kyllä se pysyi, mutta vain juuri ja juuri.
Synnytyksen(=sektio) jälkeen painonpudotus ei todellakaan ollut ensimmäisenä mielessä. Oli siinä ja siinä, että pääsin liikkumaan välillä sänky-sohva-wc, ja silti sattui niin perkeleesti. En myöskään muista, että olisin erityisemmin kiinnittänyt huomiota ruokavalioon. Alussa nautin pääasiassa nestemäistä ruokaa(kuten jo sairaalassa) koska epiduraalipumpun fentanyyli oli pannut elimistöni sekaisin.
Keskityin vauvan hoitoon ja imetykseen ja ilmeisesti se riitti. Raskauskilot lähtivät noin kuukaudessa. Nyt kun synnytyksestä on vajaa 4kk, painan noin 90kg.
Minulla on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, että otan painonpudotuksen työnalle, kunhan mies lähtee istumaan pitkää tuomiota, Sen piti tapahtua tammikuussa, mutta se tapahtuikin jo nyt. Miksikö vasta sitten kun mies lähtee linnaan? Siksi, että minun on helpompi ylläpitää tiukempaa ruokavaliota. Mies on älytön herkkuperse(monella tapaa ;) ja on jatkuvasti ostamassa makkaraperunoita ja juustonaksuja. Siltikin vatsa(ja se perse) on ah, niin timmi.
Nyt on mies kiven sisässä ja ilmeisesti ei aivan heti pääse pois, emmekä pääse edes tapaamaan tämän vuoden puolella. Niinpä nyt on oikea hetki aloittaa tämä projekti. Minulla on kaikki käytännön tiedot hallussa, kuinka tämä homma toimii. Ongelma on aina ollut huono itsekuri. Sopii toivoa, että se nyt olisi parempi.
Metodejahan on lukemattomia. Omakseni otin 5:2 dieetin, jossa ideana on pitää 2 paastopäivää viikossa, joina nautitaan vain 500kcal, muina päivinä syödään normaalisti. Normaalisti, ei tässä tapauksessa todellakaan tarkoita niitä hiivatin makkaraperunoita sun muita mihin on totuttu. Pääpainona on proteiini- ja kuitupitoinen terveellinen ruoka.
Tänään oli siis ensimmäinen paastopäivä ja päivän aikana on nautittu:
- 3 kuppia kahvia kevytmaidolla
- mustikkarahka
- maustamatonta kanaa ja tomaattia
- 4 näkkileipää
Lisäksi tietenkin vettä
Ja kyllä, mulla on nälkä!
Miksi sitten pudottaa painoaan? Haluan olla paremmannäköinen itseni ja perheeni takia. Haluan olla haluttavampi mieheni silmissä. Haluan pysyä terveenä, käyttää kauniita vaatteita ja näyttää niissä hyvältä, ja ilmanmuuta näyttää hyvältä myös alasti. Haluan jaksaa leikkiä ja riehua pienen poikani kanssa ja haluan opettaa hänelle terveen suhteen ruokaan.
Mikään luuviulu en halua olla. Sellaisten ihannointi on kyllä äärimmäisen helppoa, koska media tuputtaa sitä naiskuvaa meille kokoajan ja joka paikassa. Haluan, että minulla on jäljellä tissit myös painonpudotuksen jälkeenkin. Mihinkään tiettyyn painoon en pyri, vaan hiljennän tahtia kun peilikuva miellyttää ja haluan taas olla omassa kehossani. On kuitenkin selvää, että vähintään 20kg pitää heittää helvettiin.
Pysykää kuulolla
Pahimmillani painoin 107kg. Siitä on arviolta 3-4 vuotta. Tullessani raskaaksi viime vuoden lokakuussa, painoin n. 86kg. Painonpudotuksen kannalta raskaudessa oli paljon mietittävää. Kuinka paljon kiloja tulisi lisää ja kuinka saisin ne pois?
Alkuraskaudesta paino jopa laski, vaikka en kärsinytkään pahoinvoinnista. Söin myös normaalisti tai toisinaan normaalia enemmän tai useammin. Muistan oikein hyvin sen, kun oli "kokoajan nälkä." Välillä meni paljon herkkuja, mutta yksi raskaushimoni oli hedelmät sekä kanasalaatti.
Asetin itselleni tavoitteen, että paino pysyy kaksinumeroisena. Kyllä se pysyi, mutta vain juuri ja juuri.
Synnytyksen(=sektio) jälkeen painonpudotus ei todellakaan ollut ensimmäisenä mielessä. Oli siinä ja siinä, että pääsin liikkumaan välillä sänky-sohva-wc, ja silti sattui niin perkeleesti. En myöskään muista, että olisin erityisemmin kiinnittänyt huomiota ruokavalioon. Alussa nautin pääasiassa nestemäistä ruokaa(kuten jo sairaalassa) koska epiduraalipumpun fentanyyli oli pannut elimistöni sekaisin.
Keskityin vauvan hoitoon ja imetykseen ja ilmeisesti se riitti. Raskauskilot lähtivät noin kuukaudessa. Nyt kun synnytyksestä on vajaa 4kk, painan noin 90kg.
Minulla on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, että otan painonpudotuksen työnalle, kunhan mies lähtee istumaan pitkää tuomiota, Sen piti tapahtua tammikuussa, mutta se tapahtuikin jo nyt. Miksikö vasta sitten kun mies lähtee linnaan? Siksi, että minun on helpompi ylläpitää tiukempaa ruokavaliota. Mies on älytön herkkuperse(monella tapaa ;) ja on jatkuvasti ostamassa makkaraperunoita ja juustonaksuja. Siltikin vatsa(ja se perse) on ah, niin timmi.
Nyt on mies kiven sisässä ja ilmeisesti ei aivan heti pääse pois, emmekä pääse edes tapaamaan tämän vuoden puolella. Niinpä nyt on oikea hetki aloittaa tämä projekti. Minulla on kaikki käytännön tiedot hallussa, kuinka tämä homma toimii. Ongelma on aina ollut huono itsekuri. Sopii toivoa, että se nyt olisi parempi.
Metodejahan on lukemattomia. Omakseni otin 5:2 dieetin, jossa ideana on pitää 2 paastopäivää viikossa, joina nautitaan vain 500kcal, muina päivinä syödään normaalisti. Normaalisti, ei tässä tapauksessa todellakaan tarkoita niitä hiivatin makkaraperunoita sun muita mihin on totuttu. Pääpainona on proteiini- ja kuitupitoinen terveellinen ruoka.
Tänään oli siis ensimmäinen paastopäivä ja päivän aikana on nautittu:
- 3 kuppia kahvia kevytmaidolla
- mustikkarahka
- maustamatonta kanaa ja tomaattia
- 4 näkkileipää
Lisäksi tietenkin vettä
Ja kyllä, mulla on nälkä!
Miksi sitten pudottaa painoaan? Haluan olla paremmannäköinen itseni ja perheeni takia. Haluan olla haluttavampi mieheni silmissä. Haluan pysyä terveenä, käyttää kauniita vaatteita ja näyttää niissä hyvältä, ja ilmanmuuta näyttää hyvältä myös alasti. Haluan jaksaa leikkiä ja riehua pienen poikani kanssa ja haluan opettaa hänelle terveen suhteen ruokaan.
Mikään luuviulu en halua olla. Sellaisten ihannointi on kyllä äärimmäisen helppoa, koska media tuputtaa sitä naiskuvaa meille kokoajan ja joka paikassa. Haluan, että minulla on jäljellä tissit myös painonpudotuksen jälkeenkin. Mihinkään tiettyyn painoon en pyri, vaan hiljennän tahtia kun peilikuva miellyttää ja haluan taas olla omassa kehossani. On kuitenkin selvää, että vähintään 20kg pitää heittää helvettiin.
Pysykää kuulolla
perjantai 8. marraskuuta 2013
Viikkoni yh-äitinä
Tänään tulee kuluneeksi 3,5 kuukautta hurmaavan poikamme syntymästä. Tänään tulee myöskin kuluneeksi viikko siitä, kun tuon hurmaavan pienen pojan isä hölmöili itsensä putkan kautta linnaan. Tämä viikko on ollut ensimmäinen, kun olen ollut täysin yksin pojan kanssa ja näin ollen tietenkin yksin vastuussa aivan kaikesta.
On muuten ollut aika perseestä.
Ruokailut, vaipanvaihdot ja yöherätykset nyt sujuu kuten ennenkin, minähän ne hyvin pitkälti olen aina hoitanut. Nyt on vaan tilanne se, että kun sattuisi tarvitsemaan pienintäkin apua, vaikka viihdyttämään kiukkuista poikaa, että pääset itse rauhassa vessaan, niin eihän se onnistu. Tai haluat kipaista kaupasta yhden maitopurkin että saat maitoa aamukahviin, niin sepä vaatiikin sen, että ensin puet itsesi, sen jälkeen vauvan ja sitten "kipaiset" sinne markettiin.
Olisin tarvinnut miehistä apua jo ensimmäisinä aamuina, kun sulake paloi ja kahvinkeitin hajosi. Sulakeasia on jo järjestyksessä, osasin hankkia uusia kaupasta, mutta kahvinkeitin on edelleen paskana ja meillä juodaan nyt pannukahvia. Ei sekään pahaa ole, valmistus vaan kestää kauemmin.
Aamukahvin rauhassa juominen on jotain, mistä muistelen vain etäisesti kuulleeni. Eipä tyrkätä poikaa isille siksi aikaa, että äiti saa rauhassa keittää kahvit ja vieläpä juodakin ne, ei. Aamut menee niin, että viimeistään klo 7.30 nuori herra kyllästyy nukkumiseen/makoiluun. Sitterissäkin on ihan tyhmää, mutta äidin syli kelpaa mainiosti. Siispä äiti keittää kahvit kun ipana roikkuu sylissä. Juomisoperaation ajan tenava ehkä viihtyy viltillä tai sitterissä, jos äiti heiluttelee leluja nenän edessä tai nostelee 36 kertaa maitopulloa, jota on niin hauska tiputella.
Sunnuntaina olisi ollut taas miehelle käyttöä, kun kauppareissun loppumetreillä pojan vaunuista lensi joku hyvin pieni osanen hemmettiin. Kai se tuossa pihatiellä vieläkin olisi, jos kehtaisin mennä sinne konttailemaan. Ai, mutta enhän minä voi, pitäisi raahata tenava mukana.
Roskien vienti täytyy ajoittaa siihen kun poika nukkuu, tai kun ollaan menossa kauppaan tms. Myöskin pyykinpesusta on tehty haasteellista, sillä käytämme talon yhteistä konetta. Ja että elämä olisi hauskempaa, me asumme hissittömän talon kolmannessa kerroksessa.
Kissoja ei voi pitää parvekkeella, sillä mies ei ehtinyt asentaa verkkoja ja nuo karvapallot hyppäävät taatusti. Viimeistään kun parvekkeen kaiteelle ilmaantuu joku tintti vittuilemaan. Myöskin ihanat lyhtyni ovat vielä muovipussissa, sillä parvekkeen katossa ei ole koukkuja.
Pojan kylvetyskään ei ole ihan sellaista kun kuvittelin. Se on meillä ollut isin homma, minä olen vain kylvyn päätteeksi ojentanut pyyhkeen ja pukenut pojan. Mutta kuka ojensi minulle pyyhkeen? Niinpä niin.
Kaikesta huolimatta vedän pisteet kotiin tästä viikosta, sillä poika on kylläinen, vaippa on pääsääntöinen kuiva, yllä on kuivat ja puhtaat vaatteet ja olemme kumpikin hengissä.
On muuten ollut aika perseestä.
Ruokailut, vaipanvaihdot ja yöherätykset nyt sujuu kuten ennenkin, minähän ne hyvin pitkälti olen aina hoitanut. Nyt on vaan tilanne se, että kun sattuisi tarvitsemaan pienintäkin apua, vaikka viihdyttämään kiukkuista poikaa, että pääset itse rauhassa vessaan, niin eihän se onnistu. Tai haluat kipaista kaupasta yhden maitopurkin että saat maitoa aamukahviin, niin sepä vaatiikin sen, että ensin puet itsesi, sen jälkeen vauvan ja sitten "kipaiset" sinne markettiin.
Olisin tarvinnut miehistä apua jo ensimmäisinä aamuina, kun sulake paloi ja kahvinkeitin hajosi. Sulakeasia on jo järjestyksessä, osasin hankkia uusia kaupasta, mutta kahvinkeitin on edelleen paskana ja meillä juodaan nyt pannukahvia. Ei sekään pahaa ole, valmistus vaan kestää kauemmin.
Aamukahvin rauhassa juominen on jotain, mistä muistelen vain etäisesti kuulleeni. Eipä tyrkätä poikaa isille siksi aikaa, että äiti saa rauhassa keittää kahvit ja vieläpä juodakin ne, ei. Aamut menee niin, että viimeistään klo 7.30 nuori herra kyllästyy nukkumiseen/makoiluun. Sitterissäkin on ihan tyhmää, mutta äidin syli kelpaa mainiosti. Siispä äiti keittää kahvit kun ipana roikkuu sylissä. Juomisoperaation ajan tenava ehkä viihtyy viltillä tai sitterissä, jos äiti heiluttelee leluja nenän edessä tai nostelee 36 kertaa maitopulloa, jota on niin hauska tiputella.
Sunnuntaina olisi ollut taas miehelle käyttöä, kun kauppareissun loppumetreillä pojan vaunuista lensi joku hyvin pieni osanen hemmettiin. Kai se tuossa pihatiellä vieläkin olisi, jos kehtaisin mennä sinne konttailemaan. Ai, mutta enhän minä voi, pitäisi raahata tenava mukana.
Roskien vienti täytyy ajoittaa siihen kun poika nukkuu, tai kun ollaan menossa kauppaan tms. Myöskin pyykinpesusta on tehty haasteellista, sillä käytämme talon yhteistä konetta. Ja että elämä olisi hauskempaa, me asumme hissittömän talon kolmannessa kerroksessa.
Kissoja ei voi pitää parvekkeella, sillä mies ei ehtinyt asentaa verkkoja ja nuo karvapallot hyppäävät taatusti. Viimeistään kun parvekkeen kaiteelle ilmaantuu joku tintti vittuilemaan. Myöskin ihanat lyhtyni ovat vielä muovipussissa, sillä parvekkeen katossa ei ole koukkuja.
Pojan kylvetyskään ei ole ihan sellaista kun kuvittelin. Se on meillä ollut isin homma, minä olen vain kylvyn päätteeksi ojentanut pyyhkeen ja pukenut pojan. Mutta kuka ojensi minulle pyyhkeen? Niinpä niin.
Kaikesta huolimatta vedän pisteet kotiin tästä viikosta, sillä poika on kylläinen, vaippa on pääsääntöinen kuiva, yllä on kuivat ja puhtaat vaatteet ja olemme kumpikin hengissä.
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Blogihaaste: eniten vituttaa kaikki
Tässä taannoin Mallamoija esitti enemmän tai vähemmän tosissaan haasteen listata yhdeltä päivältä kaikki vitutuksen aiheet. Tänään on se päivä, jolloin otan mielelläni haasteen vastaan.
1. Kahvinkeitin hajosi. Se lähti aamulla päälle, meni puolisen minuuttia, kuului pamaus ja sen jälkeen olikin selvää että tässä mökissä juodaan pannukahvia.
2. Mies lähti pe-la yönä vitutuksissaan veljensä luo 360km päähän eikä ole sen jälkeen soitellut.
3. Mies ei ole soitellut, koska on putkassa.
4. Ystävällinen poliisitäti soitti minulle, koska mies ei itse saa. Kultarakasmussukka viettää seuraavat 39 päivää linnassa, koska oli haku päällä kun jäi poliisin haaviin.
5. Pienempi rakkaus nukkui viime yön normaalia levottomammin, heräili jatkuvaan ja tiputteli tuttiaan vieläkin useammin.
6. Poika on kitissyt koko päivän. Ei kelpaa maito, ei kelpaa sitteri, ei kelpaa uni.
7. Pojan perse helottaa punaisena kun keitetty rapu. Syynä lienee kiinteiden aloitus, jonka takia olemme jättäneet parina päivänä soseet väliin.
8. Kissat pitävät yöllä konserttia makuuhuoneessa/makuuhuoneen ulkopuolella, koska heillä on TAAS nälkä. Niinpä joudun joko ruokkimaan perkeleitä pitkin yötä tai kuuntelemaan huutoa.
9. Olen aivan saatanat väsynyt, koska kissat ja poika pitivät minut hereillä koko yön.
10. Vuokrarahat on miehen tilillä ja pankkitunnukset hänellä mukana.
11. Pojan turvakaukalo on autossa, ja minulla ei ole aavistustakaan missä meidän auto on, tai millon se taas seisoo omassa pihassa!
12. Isänpäivä menee vituiksi, kun isä on linnassa.
13. Ei päästä katsomaan isää, kun ollaan täällä korvessa.
Tämä lista olis varmaan kannattanut kirjoittaa illemmalla, sillä lisää kohtia tulee varmasti vielä. Mutta mahdollisesti päivittelen sitten.
1. Kahvinkeitin hajosi. Se lähti aamulla päälle, meni puolisen minuuttia, kuului pamaus ja sen jälkeen olikin selvää että tässä mökissä juodaan pannukahvia.
2. Mies lähti pe-la yönä vitutuksissaan veljensä luo 360km päähän eikä ole sen jälkeen soitellut.
3. Mies ei ole soitellut, koska on putkassa.
4. Ystävällinen poliisitäti soitti minulle, koska mies ei itse saa. Kultarakasmussukka viettää seuraavat 39 päivää linnassa, koska oli haku päällä kun jäi poliisin haaviin.
5. Pienempi rakkaus nukkui viime yön normaalia levottomammin, heräili jatkuvaan ja tiputteli tuttiaan vieläkin useammin.
6. Poika on kitissyt koko päivän. Ei kelpaa maito, ei kelpaa sitteri, ei kelpaa uni.
7. Pojan perse helottaa punaisena kun keitetty rapu. Syynä lienee kiinteiden aloitus, jonka takia olemme jättäneet parina päivänä soseet väliin.
8. Kissat pitävät yöllä konserttia makuuhuoneessa/makuuhuoneen ulkopuolella, koska heillä on TAAS nälkä. Niinpä joudun joko ruokkimaan perkeleitä pitkin yötä tai kuuntelemaan huutoa.
9. Olen aivan saatanat väsynyt, koska kissat ja poika pitivät minut hereillä koko yön.
10. Vuokrarahat on miehen tilillä ja pankkitunnukset hänellä mukana.
11. Pojan turvakaukalo on autossa, ja minulla ei ole aavistustakaan missä meidän auto on, tai millon se taas seisoo omassa pihassa!
12. Isänpäivä menee vituiksi, kun isä on linnassa.
13. Ei päästä katsomaan isää, kun ollaan täällä korvessa.
Tämä lista olis varmaan kannattanut kirjoittaa illemmalla, sillä lisää kohtia tulee varmasti vielä. Mutta mahdollisesti päivittelen sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)