Tänään tulee kuluneeksi 3,5 kuukautta hurmaavan poikamme syntymästä. Tänään tulee myöskin kuluneeksi viikko siitä, kun tuon hurmaavan pienen pojan isä hölmöili itsensä putkan kautta linnaan. Tämä viikko on ollut ensimmäinen, kun olen ollut täysin yksin pojan kanssa ja näin ollen tietenkin yksin vastuussa aivan kaikesta.
On muuten ollut aika perseestä.
Ruokailut, vaipanvaihdot ja yöherätykset nyt sujuu kuten ennenkin, minähän ne hyvin pitkälti olen aina hoitanut. Nyt on vaan tilanne se, että kun sattuisi tarvitsemaan pienintäkin apua, vaikka viihdyttämään kiukkuista poikaa, että pääset itse rauhassa vessaan, niin eihän se onnistu. Tai haluat kipaista kaupasta yhden maitopurkin että saat maitoa aamukahviin, niin sepä vaatiikin sen, että ensin puet itsesi, sen jälkeen vauvan ja sitten "kipaiset" sinne markettiin.
Olisin tarvinnut miehistä apua jo ensimmäisinä aamuina, kun sulake paloi ja kahvinkeitin hajosi. Sulakeasia on jo järjestyksessä, osasin hankkia uusia kaupasta, mutta kahvinkeitin on edelleen paskana ja meillä juodaan nyt pannukahvia. Ei sekään pahaa ole, valmistus vaan kestää kauemmin.
Aamukahvin rauhassa juominen on jotain, mistä muistelen vain etäisesti kuulleeni. Eipä tyrkätä poikaa isille siksi aikaa, että äiti saa rauhassa keittää kahvit ja vieläpä juodakin ne, ei. Aamut menee niin, että viimeistään klo 7.30 nuori herra kyllästyy nukkumiseen/makoiluun. Sitterissäkin on ihan tyhmää, mutta äidin syli kelpaa mainiosti. Siispä äiti keittää kahvit kun ipana roikkuu sylissä. Juomisoperaation ajan tenava ehkä viihtyy viltillä tai sitterissä, jos äiti heiluttelee leluja nenän edessä tai nostelee 36 kertaa maitopulloa, jota on niin hauska tiputella.
Sunnuntaina olisi ollut taas miehelle käyttöä, kun kauppareissun loppumetreillä pojan vaunuista lensi joku hyvin pieni osanen hemmettiin. Kai se tuossa pihatiellä vieläkin olisi, jos kehtaisin mennä sinne konttailemaan. Ai, mutta enhän minä voi, pitäisi raahata tenava mukana.
Roskien vienti täytyy ajoittaa siihen kun poika nukkuu, tai kun ollaan menossa kauppaan tms. Myöskin pyykinpesusta on tehty haasteellista, sillä käytämme talon yhteistä konetta. Ja että elämä olisi hauskempaa, me asumme hissittömän talon kolmannessa kerroksessa.
Kissoja ei voi pitää parvekkeella, sillä mies ei ehtinyt asentaa verkkoja ja nuo karvapallot hyppäävät taatusti. Viimeistään kun parvekkeen kaiteelle ilmaantuu joku tintti vittuilemaan. Myöskin ihanat lyhtyni ovat vielä muovipussissa, sillä parvekkeen katossa ei ole koukkuja.
Pojan kylvetyskään ei ole ihan sellaista kun kuvittelin. Se on meillä ollut isin homma, minä olen vain kylvyn päätteeksi ojentanut pyyhkeen ja pukenut pojan. Mutta kuka ojensi minulle pyyhkeen? Niinpä niin.
Kaikesta huolimatta vedän pisteet kotiin tästä viikosta, sillä poika on kylläinen, vaippa on pääsääntöinen kuiva, yllä on kuivat ja puhtaat vaatteet ja olemme kumpikin hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti